IRC-Galleria

luin tuossa vanhoja päiväkirjamerkintöjäni, ja ajattelin, että vähänkö oon kasvanu ihmisenä noihin aikoihin verrattuna.
tosiasiassa en oo varmaan ees oikeesti muuttunu niin paljo.
tai jos oon niin vaan huonompaan suuntaan.
mut jännä, miten sitä vasta tajuaa, kun kunnolla tapahtuu jotain inhottavaa.

oli muuten kiva vappu.
minnalle rakkautta. :D (haluisitsä nähä mun ********?)

mun oikean käden hauikseen sattuu.
tuntuu, että käsi tippuu kohta pois.
ai.

(JA SE JOKA NYYSI YHEN MUN LASEISTA JOUTUU KÄRSIMÄÄN VIELÄ!)

pään sisällä on kevät.


ollapa mansikoita.

You could be my someone
You could be my scene
You know that IÂ’ll protect you
From all of the obscene
I wonder what you're doing
Imagine where you are
ThereÂ’s oceans in between us
But thatÂ’s not very far...

Se mitä saisin sinulta,
se voisi korvata
ne levottomat illat
sekä unettomat yöt,
ajat turhan hapuilun
ja mitättömät työt.

-6. pakko!

miks?
miks pitää tahallaan olla ilkeä?

"Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta.
Sielusi kadotat vain öisiin retkiin,
syntyy syviä haavoja.
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan.
Ole rauhassa vielä mä sua seuraan.
Kyllä se jää kantaa"

jep. en saa unta...
perseestä.
kohta 100 päivää menee rikki.
vaikeetakin joskus ehkä ollu, joo.
vaikka esimerkiksi nyt.

"Beyond darkened paths
you call my name
You want me
You need me...
I am Rasputin
let me draw you in
Take this evil grin
and love me for my sins"

j: ei, emme me katso hevonnussille morsianta. katsomme kaksi tornia-tosi kornia.