IRC-Galleria

Tänään oli sitten se paljon puhuttu Opening ceremony. Herättiin aikaisin ja matkaan lähdettiin seitsemältä. Ihmiset olivat pukeutuneet hienosti ja etenkin kansallispuvut olivat hienoa katseltavaa (vähän harmittaa, että minulla ei ollut). Pääasiassa päivä koostui tärkeiden ihmisten puheista (lähinnä italiaksi), music scholareiden ja kuoron esityksistä, muutamista workshopeista lukiolaisille, cultural visiteistä lähialueella ja hienosta lounaasta (antipasto juttuja, täytekakkua ym.) Mun ryhmäni meni tutustumaan mosaiikkien valmistukseen mosaic schooliin ja oli ihan hauska vierailu, vaikka pirun väsynyt olinkin, kun edellisenä yönä olin nukkunut vain viisi tuntia. Nytkin pitäisi oikeastaan mennä nukkumaan, kun huomenna menen noin kolmenkymmen ihmisen kanssa confligt settlement-weekendiin, joka on eräänlainen lyhyt kurssi, jonka vastaavan niminen aktiviteettiryhmä järjestää. Menemme jonkinlaiselle partiokämpälle ja siellä sitten pelaillaan ja tehdään kaiken näköistä ohjelmaa..

Täällä ei oikeasti tajua ajan kulumista, sillä musta tuntuu että vastahan mä pari päivää sitten kirjoitin tänne ja sitten tajusin, että siitähän on jo yli viikko. Kaksi esitelmää on tehty ja essee englannista on työn alla (aiheena perusarvot ja niiden hyvät sekä huonot puolet min.600 sanaa).

Viikonloppu oli siis pidennetty ja vietimme sen reissatessa Axelin ja Andrean kanssa Toscanassa. Siena oli ensimmäinen kohteemme ja matkustimme sinne n. 10 tuntia yöjunassa, jossa minut melkein ryöstettiin (Varas kiersi yöllä vaunuja ja jos ihmiset nukkuivat, hän vei laukkuja mennessään. Onneksi eräs "hyttitoverimme" oli jokseenkin hereillä, minkä ansiosta varas napattiin myöhemmin ja pidätettiin). Siena oli todella ihana pieni,vanha, mutta kaunis kaupunki lukuisine museoineen ja kirkkoineen. Hostelli oli ihan mukava ja lauantaina siirryimme Firenzeen/Florenceen, missä emme tosin ehtineet olla kuin puolipäivää. Edellisen päivän taide ja kulttuurikiertelyt olivat kuitenkin olleet aika uuvuttavia, joten kiersimme kaupunkia vain sen verran kuin jaksoimme (Duomo, pari palatsia jne.) Lopun aikaa välttelimme sadetta ja söimme jäätelöä. Illalla otimme sitten taas yöjunan Duinoon päin ja saavuimme Monfalconen asemalle n. kahden aikaan yöllä, josta jouduimme sitten kävelemään kahdeksan kilometriä pieneen kyläämme, kun yöbusseja täällä ei ole. Loppujen lopuksi pääsin nukkumaan neljältä, minkä takia olen erittäin väsynyt, mutta niin ovat kaikki muutkin viikonlopun jälkeen...

Huomenna on tutorial dinner (siis mun tuutoriryhmän oma illallinen) ja Perla Libanonista on luvannut laittaa ruokaa (hänellä oli vaan aluksi ongelmia mun punasenlihattomuuteni takia). Muuten viikon pitäisi olla aika tavallinen (tavallinen on aika harvinainen sana täällä), vaikka onhan meillä tosiaan perjantaina koulupäivän sijasta Opening seremonia, joka on ihan toisessa kaupungissa. Matkaan lähdetään aamulla seitsemän maissa ja paikalle tulee sponsoreita, mediaa sekä joitain kouluja tutustumaan meidän missioon. Ilmottauduin mukaan workshoppiin ja vastuullani on Italian kulttuuri ja sen vaikutukset meidän elämään. Pääsen keskustelemaan siis oppilaiden kanssa meidän kokemuksista jne.

Eilen tuli tasan neljä viikkoa täyteen, kun tulin tänne. Huomenna vaihtuu kuukausi ja sitten olen virallisesti ollut kokonaisen kuukauden täällä. Eilen oli aivan mahtava Asian Show, joka sisälsi kaikkea Bollywood elokuvasta tanssiin ja lauluun. Oli mahtavaa katseltavaa ja kaikki olivat täysillä mukana, kun yleisönkin oli pitänyt pukeutua heille ennalta määrätyllä tavalla. Minä olin village person.

Tänään on partio-ryhmän ensimmäinen tapaaminen ja odotan sitä innolla. Illalla on kai Social centerissä jotkut juhlat, mutta katsotaan nyt. Kotitehtäviä pitäisi jaksaa thedä vielä jonkun verran, mutta onneksi päivä on vasta aluillaan (ainakin minulla kun heräsin kahdeltatoista).

Kauhea miten päivät on menneet eteenpäin; en ole viikkoon kirjoittanut tänne mitään. Nyt mennään jo kolmatta viikkoa eteenpäin opiskelussa ja tämä nimenomainen viikko on myös samalla Asian week. Kaikenlaista tapahtumaa on aiheeseen liittyen ja tänään oli taster session, jossa maisteltiin ruokia eri puolilta kyseistä maanosaa. Huomenna on sitten dicipline day, jolloin on tarkoitus pukeutua mahdollisimman muodollisesti ja käyttäytyä kauniisti kuten aasialaiseen kulttuuriin kuuluu. Ah, odotan innolla ensi vuotta jolloin on meidän viikkomme vuoro. (pohjois-Euroopalla oli viime vuonna ja kulttuuriviikot ovat aina joka toinen vuosi)

Hmmm.. Onkohan minulla jotain kerrottavaa viime viikosta... Andrealla oli syntymäpäivä ja olimme keilaamassa sen kunniaksi sekä syömässä. Historiassa aloitettiin projekti, suullinen presentation aiheena minun ryhmälläni on propaganda ensimmäisessä maailman sodassa. World culturesin projekti etenee hyvällä tahdilla ja englannissa päästiin viimein runoanalyysin loppuun ja siirryttiin lukemaan Arthur Millerin näytelmää, Death of salesman.

Viime viikolla oli ensimmäisen kerran pieni koti-ikävän pistos, tosin sekin vain yhtenä päivänä. Yleisesti täällä tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei kotia ehdi edes hirveästi ajatella. Meininki on mukaansa tempaavaa eikä varsinaisia syita ole, miksi kauheata kaipuuta pitäisi edes tuntea. Luultavasti se tulee sitten lähempänä joulua tai silloin kun rupeaa enemmän stressaamaan aineista jne. Tällä hetkellä kaikki menee hyvin ja toivattavasti menee jatkossakin.

Ai niin, olinhan minä vaeltamassa myös viikonloppuna hiking-ryhmän kanssa, johon ilmottauduin. Partio-ihmiset näkevät myös piakkoin ja palvelut (minulla on art with children) sekä aesthetic activity (luultavasti creative writing) alkavat ihmisillä myös tällä viikolla.

Olen vihdoin saanut internetin toimimaan omalla koneellani asuntolassamme, mikä helpottaa koneelle pääsyä aika tavalla. Toivottavasti tämä seikka ei häiritse liikaa opiskelua...

Toinen opiskelu viikko kulkee hyvää vauhtia eteenpäin. Biologian termit ja historian loputtomat sivut tuottavat välillä tuskaa, mutta toisaalta on opiskelu yleisesti ottaen ihan hauskaa. Englannin tunnilla aloimme analysoimaan runoja, mikä oli todella kiinnostavaa ja vaikka noista historian sivuista olen valittanutkin, on se edelleen yksi lempiaineistani. World cultures on tietenkin mahtavaa, vaikkanyt minun pitäisikin lukea jonkun verran sivuja Beninin historiasta ryhmätyötämme varten... Matikan olen ajatellut vaihtaa helpompaan, mistä tuutorini ja samalla kyseisen aineen opettaja ei oikein innostunut, mutta katsotaan nyt.

Tänään olin pelaamassa koripalloa ja olen vähän ajatellut ottavani sen vapaaehtoiseksi urheilukseni. Nyt tekee mieli jäätelöä ja odotan, että Ana ja Ruuth lopettavat säätämisensä koneillaan, jotta pääsen Alcastelloon tyydyttämään makeanhimoni. Kohta täytyy ruveta katsomaan tarkemmin, mitä syö, sillä yleisesti ottaen tytöt lihovat täällä muutamasta kilosta kymmeneen, mitä en kyllä toivo tapahtuvan minun kohdallani. Tällä hetkellä tilanne on vielä hyvä ja minun onnekseni en pidä Nutellasta, mikä on kuulemma kaiken pahan alku ja juuri...

Ah, olen lukenut koko pàivàn world literature kirjaani ja syònyt aivan liikaa keksejà. Eilisen pàivàn Venetsian reissu painaa sekà vàhàt yòunet, joita on nyt viikonloppuna tullut nukuttua. Huoneessa odottaa vielà kymmenisen sivua biologiaa ja totesin, ettà olen ehkà liian vàsynyt lukemaan niità, mutta katsotaan nyt.

Eilen oltiin tosiaan Venetsiassa ja oli ihan hauska reissu. Henryn ( loistava brittiàinen englannin ja world culturesin opettaja) opastuksella kierrettiin tàrkeimpià nàhtàvyyksià ( San Zaccaria, San Marcon alue jne.) ja vapaa-ajalla harhailtiin kapeiden kujien sokkeloissa, syòtiin pitsaa, nautittiin jààtelòstà ja osteltiin yllàttàvàn halpoja postimerkkejà.

Ensimmàinen kouluviikko on nyt takana. Vaikka koulupàivàt ovatkin lyhyità, niin pàivàt venyvàt silti pitkiksi. Aina on jotain:urheilu, esteettinen aktiviteetti, palvelu, koulun assembly, focus tai jotain muuta. Ib-tutkinto painottaa myòs vahvasti kotitehtàvià, joidenka tekeminen ainakin minulle osittain uutta. Valehtelematta ensimmàisen koulupàivàn jàlkeen tein/luin làksyjà viitisen tuntia, muina pàivinà aika on vaihdellut kahdesta kolmeen tuntiin. Onneksi nyt olen saanut luettua melkein kaiken pakollisen alta pois, mutta aina kyllà lòytyisi jotain tehtàvàà. Jep jep, odotamme kauhulla ensi kevàttà, jolloin koulun pitàisi olla rankimmillaan...

Huomenna mennààn sitten Venetsiaan. Heràtys on ennen kuutta, mutta enkòhàn minà selvià. Tànààn leivon myòs banaanikakkua, jota Axel ei ole koskaan maistanut.

Koulu alkoi tànààn ja vielà olen ainakin innoissani (katsotaan sitten kahden viikon pààstà kun hukun tòihin). Tànààn oli vain englantia, historiaa sekà italiaa, mutta huomenna on jo sitten tàysi blocki. Esteettisten aktiviteettien testausjakso alkaa myòs huomenna ja seuraavan viikon aika kokeilen ainakin conflict transformationia, current affairsià, teatteria, luovaa kirjoittamista ja ways of seeingià... Lauantaina mennààn Venetsiaan pàivàretkelle ja sillà tavalla.

Viikonloppuna oltiin Triestessà ja sitten kakkoset jàrjestivàt meille Shown, jossa mm. havainnollistettiin, mità elàmà tààllà oikeastaan on. Lisàksi oli aivan upeita tanssiesityksià (siis ihan oikeasti upeita) ja loistavia musiikkistipenditaattien esityksià. Sunnuntaina oli sitten Focus, (joka viikko jàrjestettàvà esitelmà, jossa oppilaat saavat puhua) jonka aiheena oli Hong Kong after Reunification. Oli aika mielenkiintoinen , kun tiesi valmiiksi jotakin Hong Kongista, kun on siellà aikaisemmin kàynyt.

Muuten kaikki on tààllà hyvin. Ihmiset ovat edelleen huippuja, etenkin Nordicit...

Eilen olin syòmàssà ravintolassa pitsaa. Jàtte fint. Meillà oli Nordig-dinner (eli Fennoskandinavian edustajien Tonin, minun, Hannen, Matten, Noran, Andrean, Axelin ja Johanin yhteinen illallinen). Pààasiassa puhuttiin ruotsia, mikà oli hauskaa ja erittàin hyvàà harjoitusta, vaikka kyllà aika usein englantiin joutui turvautumaankin, men jag vill vara bàtre och jag màste òva...

Tànààn meillà oli social servicen workshopit, jossa pààsi tutustumaan neljààn itse valitsemaansa palvelumuotoon. Loppujen lopuksi valitsin ekaksi vaihtoehdoksi vierailun sokean tai muuten vaan vanhan ihmisen luona, toiseksi vierailun vanhustentalossa, kolmanneksi paikallisten lasten kanssa tyòskentelyà ja neljànneksi teatteria maahanmuuttajien kanssa. Olisin ehkà laittanut osan toiseen jàrjestykseen, mutta haluan epàtoivoisesti ottaa teatterin creative activitynàni, joten kaikki vaihtoehdot eivàt vaan sovi aikatauluni kanssa. Fyysiseksi aktiviteetikseni otin sitten loppujen lopuksi purjehduksen.

Tànààn saatiin myòs tulevat lukujàrjestykset ja ihan hyvàltà nàyttàà. Koulu loppuu tààllà kaikilla viimeistààn kahdelta, mutta eri luennot, tapahtumat, palvelut, harrastukset ja kokoukset tekevàt pàivistà yllàttàvàn pitkià. Lisàksi IB painottaa kotitehtàvià (etenkin esseità ja tutkimustòità) enemmàn kuin suomailainen koulujàrjestelmà.

Huomenna mennààn retkelle Triesteen. Se on siis làhin isoin kaupunki tàssà ja se on oikeastaan aika kaunis ja vanha paikka. Muita kulttuurivierailuja tulee olemaan myòhemmin esim. Venetsiaan, joka on tunnin junamatkan pààssà, Mantovaan, Veronaan jne. Pidemmàlleme ei voida yhden pàivàn aikana voida mennà, mutta kyllà noikin paikat tosi upeita on. Voidaan sitten pitkinà viikonloppuina mennà itsekseen, vaikka Rooman tai vaihtaa maa vaikka Sloveniaan, jonka raja menee 20 kilometrin pààssà tai vaikka Ukrainaan. Lisàksi meidàn World arts and cultures tekee luultavasti vierailun jonnekin...

Harrastusten kokeilujakso on alkanut ja olen parin pàivàn aikana pààssyt jos testaamaan purjehdusta, vuorikiipeilyà sekà tanssia. Kaksi ekaa oli ihan huippuja, mutta toi tanssi oli aikamoista sàhlàystà. Tànààn menen pelaamaan lentopalloa.

Valitsin sitten nyt aineikseni History higherin, Biology higherin (jotta sain otettua world culturesin ja sain tarpeeksi higher levelejà), English A2 higherin sekà maths studiesin, world arts and culturesin, italian b ja suomen itsenàisenà 8eihàn tààllà ole muuta vaihtoehtoakaan sille)

Uusia kavereita on tullut tosi paljon. Tietenkin jotkut ovat làheisimpià kuin toiset ja kyllà voi jo vàhàn hahmottaa minkàlainen kaveriporukka ympàrille kerààntyy jatkossakin. Julie Englannista, Ansali Keniasta, Kayley Kanadasta, Martha Maltalta, Mez Jordaniasta, Daria Bosniasta, Naomin Kiinasta, Ana Makedoniasta, Sumiko Japanista ja Andrea Norjasta ovat ainakin tàhàn mennessà tuntuneet tosi làheisiltà. Tosin suurin osa heistà asuu samassa asuntolassa, mikà on osaltaan ehkà auttanut asiaa. Olemme pitàneet yhdessà leffailtoja jne. On hassua miten eri puolilta maailmaa tulevilta ihmisiltà lòytyy niin samanlaisia kiinnostuksia. Esim. eilen minà ja Mez lauloimme Mouling Roucen kappaleita innoissamme ja Naominin kanssa lurittelin Zingis ghania...
Anan kanssa puhuimme varmaankin pari tuntia Harry Potterista, mutta kyllà tààllà on keskusteltu myòs kulttuurista ja oman maansa roolista toisessa maailman sodassa. Minun espanjalainen huonetoverini saapuu kaiketi huomenna ja minà olen tàhàn asti ollutkin làhes ainoa, jolla ei vielà huonetoveria ole.

Tànààn meillà on Nordic dinner kaikkien pohjoismaalaisten kanssa. Eihàn meità hirveàn montaa ole (minà ja Toni, kaksi poikaa Ruotsista ja neljà tyttòà Norjasta). Axel ruotsalainen co-yearini on tosi mukava ja olen yrittànyt puhua jopa hieman ruotsia hànen kanssaan ja kyllà minà olen yrittànyt kuunnella norjalaistenkin keskusteluja, tosin huonolla menestyksellà. Tuntuu ettei muista yhtààn mitààn koko kielestà... No joka tapauksessa tànààn pààsee ainakin syòmààn jotakin kotoisaa itsetehtyà ruokaa, vaikka ei siinà mitààn Mensan ruuat ovat kyllà olleet hyvià eikà niissà ole ainakaan vielà mitààn valittamista.

Vielà ainakaan ei ole koti-ikàvà vaivannut, mutta toisaalta eihàn tààllà ole oltu kuin vasta viikko tai ei oikeastaan ihan sitàkààn.