Katu viettää alla jalan, kaupungit niin suljetut. Niin suljetut kuin silmät asukkaiden mielisokeiden. Niiden karkeuksia kuunneltu on hyvä tovi, ikuisuus. Jos on jossain vielä kauneutta, se löydy ei ponnistelematta
Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään. Eikä liene rangaistus, jos käymme hetken yhtä matkaa, kun hirviöiksi paljastumme, onko hyvät päivät valhetta sittenkään.
Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat, jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti
Jos ollenkaan. Rajattoman reunamailla, kulkureiteillä kohtalon ... silmämme samaa ikiunta katsoo salain kalvamaa. Siis nosta minut pystyyn, nosta, en itse pääse nyt... siis nosta pystyyn nostathan, vaikka katuisit myöhemmin. Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat
Jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti jos ollenkaan.
Käy tanssiin, käy uhmaan, ei pelko ole turhaa
On viimeinen ilta ennen syntiinlankeemusta.