IRC-Galleria

Kävelen sateisella kadulla. Mun pää on täynnä tyhjää, eikä mulla oo hajuakaan mitä mun pitäis tästä ajatella. Ensin se rakasti, sitten petti ja lopuksi jätti. Olo on kuin kivitetyllä, eikä aurinkokaan jaksa enää paistaa. En mä aleksia rakastanu, mut silti tuntuu tosi pahalta. Oltiinhan me kuitenkin oltu yhessä jo melkein puoli vuotta. Nyt mä vaan kävelen, en jaksa ees surra. En jaksa mennä kotiinkaan,enkä kuunnella ihmisten puheita. Aleksi oli järjestänyt kohtauksen koulussa, kun olin kysynyt siltä,että miksi me nähdään niin harvoin. Se oli ruvennut huutamaan,että mä olen niin riippuvainen siitä,että se tukehtuu ja että rinnakkaisluokkalainen Jenna on paljon suostuvaisempi kuin tällänen jo käytetty luuta. Silloin mä häippäsin koulusta ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Aleksilta oli tullut tekstiviesti: "must on paljon parempi ettei enää olla yhessä." En olis kyllä koskaan uskonut että sillä on pokkaa tehdä tällästä.Lähetin sille takasin viestin, jossa oli: "joo,jos mä oisin vaan huomannut miten läpimätä sä oot, en olis ollut sun kanssa näinkään pitkään!"