IRC-Galleria

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie

Etsin jotain mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt "minne vie tää?".
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.