IRC-Galleria

Helsingin Stoassa kävin kattoo mielenkiintoisen norjalais-suomalaisen, musiikkia, teatteria, performanssia, klovneriaa, komediaa, mustaa komediaa, kärsimystä, tanssia, poikkitaiteellista, taikuutta ja visuaalisuutta yhdistelevän teoksen. Fyysiseksi teatteriksi sitä vois kai kutsua. Aluks olin et ei helvetti, taas jotain tekotaiteellista shittiä mut ekan kerran ko repesin nauramaan, ja se oli aika alussa, ni tajusin että tässä onkin jotain erikoista, jopa paikoitellen vaikuttavaa tunnelmaa. Ja jutussa oli paras näkemäni komedienne! Esitti koomista ja ällöttävää, Chaplinmaista pikkumiestä. Ei juma mitkä ilmeet, eleet, liikkuminen ja pokka. Ihan yli vedetty hahmo mut just siks toimi niin pirun hyvin. Lopussa sekosi kiimasta kun nai itsarin tehnyttä naista(Hedda) ja alkupuolella näytteli orgasmin jonka sai kun samainen nainen piti kättä tämän olkapäällä. Kaikki tää koomisesti, mutta uskottavasti ja just lopussa jopa raa'asti. Mut kun se esitti kanaa niin oli pakko nauraa jopa ääneen!! Siit tuli miun esikuva jos klovneriaa tai stand uppii pitää joskus vetää!!!

Siistiä nähdä jotain ihan uutta ja erilaista. Kokeilevaa ja riskillä tehtyä. Ei mitään pommin varmaa perusteatteriviihdettä. Voi johtua myös siitä, että ohjaaja on jonglööri ja ohjannut aikaisemmin pääasiassa sirkusesityksiä.. Mut jea, muutamia kökköjä osatekijöitä lukuunottamatta, TOIMI! Ja pisti ajattelee. Se on aina hyvä, jos esitys saa jonkun fiiliksen päälle ja ajatukset liikkeelle, hyvässä ja pahassa.