IRC-Galleria

Maisun ja Pennun tarina.

En nyt tiiä miks alotin taas kirjottamaan jotakin, siis ei mitään niin jännää mutta kuitenkin. Aloin vaan tarkemmin miettimään, niin Maiju on ollu ainoo miun ystävistä jotka on pysyny jne.

Olin muistaakseni 5-vuotias ku ekan kerran nähtiin, ja se päivä on jääny mieleen. Mie istuin kiikussa, ja ootin et Ari ja äiti tulee. Noh, sit ne tuli ja sit nähtiin ja sitä rataa. Alukshan myö ei Hennin kanssa missään nimessä voitu sietää toisiaan - tai noh, se oli silee päin et Henni ei tykänny miusta. Mie ku aina oon ollu sen verran omaperänen, ja sellanen. Noh, siinä kulu vuosia. Mut sit kohta myö alettiinkin olemaan enemmän kahestaan. Varsinki pihalla, muistan sen korin missä oli niitä leikkiastioita. Ja sit se meijän maja, siellä puskien seassa. Ja se oli muka salainen, eikä kukaan saanu ikinä nähä meitä. Ja hupsuinahan myö uskottiinkin ettei kukaan meitä ikinä tajunnu. Sitten niitä kaikkia keitoksia mitä myö tehtiin! Oli aina pullollinen vettä, sitten kerättiin aina sieniä ja ties mitä. Ja mitä mie oon nykysin kesäsin siellä kävelly, niin kyllä siellä edelleen on kaikki aikalailla samalla tavalla. Ne kaikki siemenet mitkä kylvettiin maahan siinä uskossa että niistä kasvais jotain, niin niistä on sit ihan oikeesti kasvanu. Kaikki kivet, ja kaikki se mitä siellä on. Jotenkin tekee mieli istahtaa siihen paikkaan eikä lähtee pois. Sieltä ku ei ole yhen yhtään huonoo muistoo. Sit myö kasvettiin, vähän vielä lisää, ja seuraava episodi olikin se ku miulla oli jo oma huone. Valvottiin ties miten pitkään aina, ja riehuttiin. tapetoitiin miun seinä julisteilla, tehtiin miun huoneen oveen sellaset hienot paperiverhot ! Loppujen lopuks kaikki alkoki sanomaan et myö ollaan ku paita ja peppu, ja niinhän se on nykysinki. Ja yks kappale mikä hypähtää samantien mieleen on Günther - Teeny weeny string bikini. Jooh, henni muistatko? Luettiin vähän lehteä, ja sitten ne kissan pennut. Mitenkäs hennin sormi menikään tahdissa? Juu, ette voi ymmärtää.

Sitten myö kasvettiin, koko ajan lisää. Mutta missään vaiheessa mikään ei oo meitä saanu erotettuu. Oikeestaan miusta tuntuu et se välimatka on vaan vahvistanu meijän välistä sidettä. Nykysin tiedetään toisistamme melkein kaikki, ja voin sanoa että parempaa ystävää ei voi löytyä. Kuten sanottu, Maiju on aina ollu miulle ku pikkusisko, enkä todellakaan tiiä missä mie olisin ilman sitä. Ollaan tultu Maijun kanssa siihen tulokseen että ollaan kusipäitä yhessä - mutta samalla helvetin ainutlaatusia. Yleensä en lajittele kavereita mihinkään kasteihin, tai kuka on paras tai sitä rataa. Mutta nyt kyllä pitää jo sanoa, että joku on sielä miun sydämmessä syvimmällä, ja joku on vallannu siitä isoimman osan. Miulla on ollu omat vaikeet aikani, ja ties ketkä kusipäät miut on jättäny, mutta Maiju ei oo ikinä jättäny minnuu. Ei ikinä, ja voin sanoo että tässä meijän kulkemassa matkassa en kadu yhtään mitään. Kaikki ne yhteiset inside jutut, ja se et ymmärretään toisiamme jo puolesta sanasta. Oikeestaan yks katse voi jo kertoo paljon. Kiitos näistä kaikista retkistä, ja kaikesta. Vaan siun takia jaksan jatkaa uuteen päivään. Ikinä en jätä sinuu, ja oon aina valmis kuuntelemaan. Jä nää sanat ei riitä viel kertomaan kaikkea, haluisin kirjottaa vielä niin paljon enemmän..

<rakas>Maizuu_