Kuitti edelliseen merkintään.
Kuinka viettää krapulapäivä nauraen kämppikselleen ja tytölleen mahdollisimman tehokkaasti?
Otetaan suhteellisen hyväkuntoinen tyttö ja aivan saatanan krapulassa oleva kämppis, lastataan autoon, heitetään suksivuokraamoon laskettelukeskuksessa ja katotaan mitä tulee.
Kumpikaan ei ole lasketellut aiemmin....
Ajateltiin eka et treenataan naruhississä ennenku mennään rinteeseen. Ite en ota viä kamoja.
Kuvitelkaa tilanne. Polvesi korkeudella menee naru josta kiinni pitämällä pääset n. 20 metriä ylöspäin rinnettä. Siihen naruun kiinni 195cm kämppis. Parin metrin päässä siitä kiinni semmonen about 60cm pitkä vaahtosammutin. ´Helvetti se skidi roikku siinä narkkelissa jalat ilmassa henkensä hädässä, ja kämppis ei huomaa mitään. Pyörin hangessa ja nauroin vedet silmissä. Muutenkin näytti melko koomiselta kaksi täyskasvusta leikkimässä laskettelua alta metrin mittaisten rinteessä. Hyvin ne veti, ne kun ei ilmeisesti osaa edes hävetä.
Puoli tuntia tuota häpäisyä ja hissiin. Wouldnt miss it for a world, joten laitoinpa sivakat jalkaani minäkin.
Tyypit veti ihmeen hyvin, se pitää sanoo heidän puolestaan. Ei pahoja mokia. Aluksi.
Taidot kasvaa=lisää vauhtia.
Jossain vaiheessa kun saatiin aikaseksi käsite "olympiasyöksyjä", joka ei aukene muille kuin asianosaisille, krapulaiseen mieleeni juolahti ajatus et pitäiskö noi saatanan syöksypommittajat opettaa myös kääntymään ja pysähtymään? Rupes sen verran pelottamaan niitten muitten laskijoitten puolesta. Eikun sanoista tekoihin.
Ei mennyt ihan putkeen....Tokihan se vauhti lakkaa kun käyttää naamaansa lumiankkurina mutta helvetin epämukavalta se ainakin näyttää...
Onneksi paikalla ei ollut paljoo muita laskijoita, ja kovakalloisinkin snoukkaaja tajuaa kyllä väistää kun mäkee alas syöksyy 140kg stuka-laskija ulvoen kuin sumusireeni, ja perässä pieni tyttö jonka kikatus kuuluu varmaan toiselle puolelle tamperetta.
Vittu mulla ei oo ollu näin hauskaa ikinä....