”Kuule”, Draco sanoi ja painoi nenänsä vasten Harryn lähemmäksi tulleita kasvoja.
”Mmm?”
”Haluaisitko luvata minulle jotakin?” Draco kysyi. Hänen hengityksensä lainehti lämpimänä vasten Harryn poskea.
”Ikuisen rakkauteni lisäksi? Oletpa ahne”, Harry mutisi.
”Ahneuteni ei ole mikään uusi asia, mutta… Haluaisitko suoda ajatuksilleni tietynlaisen yksityisyyden?” Draco sanoi ja sanojensa tueksi vei kämmenensä alas Harryn polvilta, reiden puolelta ja lähemmäksi tämän syliä.
”Miksi?”
Draco puri huultaan, mutta hänen kätensä jatkoivat kulkuaan Harryn vyötäisille. ”Ihan vain yleisen hyvän vuoksi. Et kai sinäkään halua, että joku lukisi sinun ajatuksiasi?”
”Sinä voisit lukea.”
Luihuispoika pyöräytti silmiään. Harryn housujen nappi aukeni. ”Mutta minä en lue. Olen niin pirun jalo.”
”Öö – sinä et osaa.”
”No on siinä toki sekin. Se ei kuitenkaan ole olennaista”, Draco sanoi.