Se alkaa näkyä päällepäin, että lähdit ja minä jäin,
on sieluni sanaton, kun mulla niin paha olla on.
Ei ikävä ikinä mee, se pysyy, se syvenee.
Vielä toissapäivänä tähtiä näin, nyt nekin on sammumaan päin.
On pidellyt kylmempää, kun reijän teit minun sydämmen seinään.
Sinä kivitit minun sydämeni hauraan.
Sinä jätit minulle pitkän yön eteen. Kun mulla ei sinua oo, niin
mereni seisoo. Sydän vuotaa, ja sielu on seulaa. Täällä kuolee kaipaukseen, se on tauti, johon sain huonon ennusteen.
Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kun sinä. Sinun silmät aamullakin loistaa tähtinä. Minä tahtoisin piirtää sinun kasvosi tauluun, minä tahtoisin siirtää sanasi tähän lauluun. Olet kultainen puu silta, yli raivoovan veen. Sinä olet erimaata, ei sitä kartalla näy. Sinä teit minun eteen, sen sileän tien, kun sitä pitkin matkaa tekee, se pois menneestä vie.
Jos sua ei olis ollu, niin olisin keksinyt sut. Ois susta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut. Tahdon susta kiinni pitää, vaikken sua oikeesti enää nää. En tahdo irtikään päästää, taas ilmestyt vierellein. On pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin. Olet joka ikinen yön ääni, kukkamerestä poimin sut, hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut. Oot valona mun tiellä,s illoinkun on vaikeaa. Hullumaksi oisin tullut vielä, jos sua ei ois ollukkaan.
Jos sua ei olis ollut, niin olisin keksinyt sut. Viereeni kuvitellut, sulle kadulla puhunut. Ilman sua oonkun vöissä, ilman sua lakastun.
Saanhan susta kiinni pitää, vaikken sua oikeesti enään nää.
Ei sua minusta voi erottaa, jäät osaksi mieleni maisemaa. Kiitos kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa. Vierelläni teet loppu retken, vaikka se olis kuvitelmaa.
Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää? Minä tahtoisin vain unohtaa, mutta miksi siitä on tehty, niin pirun vaikeaa. En päivistä kiinni saa, ilman sinua tai koskaan, päivistä en kiinni saa. Kuka menikään keksimään, että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee, vaan ihmiset niitä sydämiä särkee. Minä tahtoisin vaan unohtaa, mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa. Siis laskekaa lasiin, lisää juotavaa! En näistä öistä mitään saa, ilman sinua tai koskaan.
En tiedä mitä mä teen. En sanoja saa jotka mieltäni kuvailee. En edes tekoja tee, jotka minun ajatuksia mukailee. Tule lähemmäs beibi, viereeni jää, etkö nää että minäkin sua pelkään. Huomaatko kuinka jään silmiisi kii? En osaa selittää, mistä se vesi virtaa janon sammuttamaan. Tule lähemmäs beibi, viereeni jää, etkö nää että kaipaan sinua tänään. Kun katsot mua silmiin, se osuu niin kuin kynttilän valo ruutikellariin.
Hän tahtoo taas ottaa kaiken, hän ottaa sen vaikka salaa, hän vaatii lämpöä mutta ei halaa. Hän asuu nukkekodissa joka palaa.
Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä, mitä sillä on väliä, kun olet niin lätkässä, että sinulle riittä kun hän tulee käymään edes silloin, kun tykkää antaa paljon vähemmän kuin sinä.
Minkäs sinä sille voit, ettei hän sinusta välitä. Minkäs sinä sille voit, ettei hän sinua halua. Ettei hän enään tule käymään..
Ja niinkuin sinä luulit löytäväsi ystävän, ihmisen joka sinua kuuntelee. Mutta kymmenen pistettä neitsyydestäs tahtoi se jätkä.
Niin juuri siitä, se on aika vähän särkyneestä sydämestä.
Nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen, anna mun jatkaa. Kun sydän itkee. Hei älä mee, tai viet multa kaiken. Ilman sua, elää en enää voi. Ethän mee, sä et jättää mua saa.
Minun pieni rakkauteni, en haluaisi enään menettää ketään. Sinä kyllä tiedät, ÄLÄ UNOHDA MINUA ! Kun taas on mentävä, älä unohda minua !
on sieluni sanaton, kun mulla niin paha olla on.
Ei ikävä ikinä mee, se pysyy, se syvenee.
Vielä toissapäivänä tähtiä näin, nyt nekin on sammumaan päin.
On pidellyt kylmempää, kun reijän teit minun sydämmen seinään.
Sinä kivitit minun sydämeni hauraan.
Sinä jätit minulle pitkän yön eteen. Kun mulla ei sinua oo, niin
mereni seisoo. Sydän vuotaa, ja sielu on seulaa. Täällä kuolee kaipaukseen, se on tauti, johon sain huonon ennusteen.
Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kun sinä. Sinun silmät aamullakin loistaa tähtinä. Minä tahtoisin piirtää sinun kasvosi tauluun, minä tahtoisin siirtää sanasi tähän lauluun. Olet kultainen puu silta, yli raivoovan veen. Sinä olet erimaata, ei sitä kartalla näy. Sinä teit minun eteen, sen sileän tien, kun sitä pitkin matkaa tekee, se pois menneestä vie.
Jos sua ei olis ollu, niin olisin keksinyt sut. Ois susta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut. Tahdon susta kiinni pitää, vaikken sua oikeesti enää nää. En tahdo irtikään päästää, taas ilmestyt vierellein. On pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin. Olet joka ikinen yön ääni, kukkamerestä poimin sut, hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut. Oot valona mun tiellä,s illoinkun on vaikeaa. Hullumaksi oisin tullut vielä, jos sua ei ois ollukkaan.
Jos sua ei olis ollut, niin olisin keksinyt sut. Viereeni kuvitellut, sulle kadulla puhunut. Ilman sua oonkun vöissä, ilman sua lakastun.
Saanhan susta kiinni pitää, vaikken sua oikeesti enään nää.
Ei sua minusta voi erottaa, jäät osaksi mieleni maisemaa. Kiitos kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa. Vierelläni teet loppu retken, vaikka se olis kuvitelmaa.
Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää? Minä tahtoisin vain unohtaa, mutta miksi siitä on tehty, niin pirun vaikeaa. En päivistä kiinni saa, ilman sinua tai koskaan, päivistä en kiinni saa. Kuka menikään keksimään, että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee, vaan ihmiset niitä sydämiä särkee. Minä tahtoisin vaan unohtaa, mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa. Siis laskekaa lasiin, lisää juotavaa! En näistä öistä mitään saa, ilman sinua tai koskaan.
En tiedä mitä mä teen. En sanoja saa jotka mieltäni kuvailee. En edes tekoja tee, jotka minun ajatuksia mukailee. Tule lähemmäs beibi, viereeni jää, etkö nää että minäkin sua pelkään. Huomaatko kuinka jään silmiisi kii? En osaa selittää, mistä se vesi virtaa janon sammuttamaan. Tule lähemmäs beibi, viereeni jää, etkö nää että kaipaan sinua tänään. Kun katsot mua silmiin, se osuu niin kuin kynttilän valo ruutikellariin.
Hän tahtoo taas ottaa kaiken, hän ottaa sen vaikka salaa, hän vaatii lämpöä mutta ei halaa. Hän asuu nukkekodissa joka palaa.
Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä, mitä sillä on väliä, kun olet niin lätkässä, että sinulle riittä kun hän tulee käymään edes silloin, kun tykkää antaa paljon vähemmän kuin sinä.
Minkäs sinä sille voit, ettei hän sinusta välitä. Minkäs sinä sille voit, ettei hän sinua halua. Ettei hän enään tule käymään..
Ja niinkuin sinä luulit löytäväsi ystävän, ihmisen joka sinua kuuntelee. Mutta kymmenen pistettä neitsyydestäs tahtoi se jätkä.
Niin juuri siitä, se on aika vähän särkyneestä sydämestä.
Nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen, anna mun jatkaa. Kun sydän itkee. Hei älä mee, tai viet multa kaiken. Ilman sua, elää en enää voi. Ethän mee, sä et jättää mua saa.
Minun pieni rakkauteni, en haluaisi enään menettää ketään. Sinä kyllä tiedät, ÄLÄ UNOHDA MINUA ! Kun taas on mentävä, älä unohda minua !