IRC-Galleria

mä täytin 19 ja mun pitäis kahden ja puolen kuukauden päästä olla reppu pakattuna ovella lähtemässä. mulle ei kukaan kerro että olenko mä valmis lähtemään tän ikäsenä maailmalle yksin. se on kivaa sinänsä, että voin sen ite päättää, mut toisaalta kaipasin jonku tienviitan mun polulle.
ihmiset, jotka ei oo koskaan lähteneet tällä tavalla, ei voi tietää minkälainen tunteiden vuoristorata mussa on viime kuukausina käynyt. mua ahistaa. ahistaa se helvetin epätietoisuus tulevaisuudesta. en mä ole tottunut tälläiseen.
toisaalta mulla on helppo lähteä. mulla ei oo ketään joka pitäis mut täällä. tai on, mutta ne ymmärtää mun lähtöni syyt. ymmärtää ehkä paremmin kuin mä itse.
on vaikea vastata kysymyksiin että miksi, ja minkä takia sinne ja mitä teet siellä ja vielä kerran miksi. vaikea vastata, koska on sata syytä joita ehkä tajua itekkään.
mun pitäis nyt sitte nauttia viimeisistä kuukausistani täällä, ja mä olen huomannut että tätä kaupunkia tulee ikävä. tää on mun koti, vaikka mun sydän onkin jossain aivan muualla. tänne mä hautasin koirani ja jätin elämäni.
löytyykö mun elämä uudestaan greifswaldista? mulla on mahdollisuus etsiä se.