IRC-Galleria

Teille kaikille arvosteleville kirjastotätien näköisille tekopyhille argentiinalaisen puuhevosen persesilmille haluaisin nyt raottaa hieman sanaista arkkuani. Ajat muuttuvat, muutu sinäkin.

Mä olen erittäin kyllästynyt saamaan pelon-ja säälinsekaisia katseita teiltä kaupassa ja kadulla, kun olen liikenteessä rakkaan poikani kanssa. Jo raskausaikana mua tuijoteltiin kaupassa päästä varpaisiin monttu auki ja varmaan rukoiltiinkin, kun käänsin selkäni.
Se, että minulla on (todella rumia) tatuointeja, tummanpuhuvia vaatteita, mustat hiukset ja nenässä nappi, EI tarkoita sitä, että jahka saan lapseni ja kauppakassit roudattua kotiini (lue:helvetin porttien sisäpuolelle, saatanan esikartanon ylimmän kerroksen kaksioon), minua odottaa siellä vaaleatukkainen neitsyt sekä putkikassillinen vikiseviä pikkueläimiä, jotka sitten Damien Thornen vaivuttua kirottujen painajaisten valtakuntaan, uhraan luistimella Saatanalle.

Huvittavaa ja myös raivostuttavan pöyristyttävän irskottavaa on se, että laitoin pojastani sen kuvan tänne galleriaan, missä sillä on pääkallotutti ja Ramones-paita päällä, kun sitten yksi pullantuoksuinen kotihengetär tulee kommentoimaan, että "En halua mitenkään arvostella tai tuomita, mutta en kyllä omalle lapselleni laittaisi". Taisipa tytsy sittenkin hieman arvostella ja tuomita, mitä muutakaan tuo on? Eikä tuo ollut ainoa tuonsuuntainen kommentti....

Onko minun siis oikeasti teidän kaikkien maailman äitien mielestä muututtava tylsäksi, jos minusta tulee äiti? Onko mun oikeasti ruvettava pukeutumaan johonkin v*tun tuulipukuun, että mä saan rauhassa työnnellä lastenvaunuja? Onko mun poistettava hiusväri päästäni, jotta voin kulkea tuolla maantienvärinen rasvoittunut kuontalo päästäni roikkuen? Heitänkö kaikki meikkini roskiin, sillä nythän olen äiti ja minun on tietentahtoen näytettävä siltä, kun olisin juuri noussut veneen alta? Astelenko takaisin vaatekauppoihin tummanpuhuvat vaatteet kassissa ja kysyn, josko voisin vaihtaa ne joihinkin äidillisiin pastellisävyihin?
Jätänkö kaiken siistin vauvakaman kauppojen hyllyille? pitääkö kaiken aina olla sitä tylsää ja samaa; tytöille punaista, pojille sinistä. Miksi mä en saa ostaa lapselleni Ramones-bodya, jos sellainen kerran on olemassa? Miksi mä en saa ostaa pojalleni pääkallotuttia, jos sellainen on olemassa? Olenko mä automaattisesti huono äiti, jos mä en ole tylsä? Mulle on muuten postissa tulossa sellanen vauvan paita, jossa lukee edessä "Smell my diaper". Katsotaas, mikä meteli siitä syntyy.

Mua myös aika rankasti kyrpii jokaikisellä äitiyteen-liittyvällä keskustelufoorumilla se, että niissä on jokaisessa meneillään "Kuka on paras äiti"-kilpailu. Ja kaikkien äitien lapset ja miehet on niiiiiin täydellisiä. Kun joku kirjoittaa, että heidän rakas pikku Erkki-Johanna on oppinut kävelemään tukea vasten, niin sieltä jostain ponkaisee esiin äiti, jonka oma pikku Seppo-Annikki on juossut jo maratonin kahteen kertaan ja ikääkin on plakkarissa saman verran, kuin Erkki-Johannalla, mitä Erkki-Johannan äiti on siis tehnyt väärin?

Mä olen todella onnellinen tuosta lapsesta. Musta on helvetin hienoa seurata, miten se kehittyy ja alkaa tajuamaan koko ajan enemmän ja enemmän asioita. Erehdypä menemään jollekin keskustelupalstalle kertomaan pieni ilon aiheesi, niin esiin astuu jonkin supervauvan superäiti ja kertoo, kuinka heidän ihmelapsensa on ehtinyt tekemään tuon samaisen asian jo moneen kertaan ja niin paljon paremmin. Ensimmäinen pianokonserttokin on jo sävelletty, ennekuin on edes opeteltu potalla käymään.

Mä meen nyt nukkumaan. Aamulla sitten herään siihen, kun poika kiljahtaa "äääääääää", eli "herää äiti", hymyilee ja saa mut hyvälle tuulelle jo ennen ekaa kahvikupillista:)
Öitä.

Ainii joo, toi äiti-tilitys EI koske Minnaa, sillä on jalat maassa ja järki päässä. Ainakin enimmissä määrin:D