Kohta on vuosi mennyt kun tänne muutimme, taas alkaa se ihainen kevät.
Tekis mieli istutella kaikkee ja laitella pihaa mut tuntuu ettei aika riitä mihinkään.
Tänään jotenkin tuntu et aika pysähtyi.
Miko laittoi sellaisen biisin soimaan joka sai muistot mieleen ja sitten ku tuolla on vielä nuin ihana ilma ulkona niin sitä vaan jäi kuuntelee ja miettimään asioita.
Joskus sitä toivoisi että saisi puhuttua suunsa puhtaaksi, ettei tarvitsisi aina kelata asioita yksin.
Ehkä joskus sekin päivä koittaa...
Aurinkoista kevättä kaikille