Nyt ois sitten ainakin etunimet lapselle päätettynä. Keskimmäiset nimet viä vähä hakuses, saas nährä kuinka käy. Niin siis ei tiiä kumpi tulee ni joutu molemmat vaihtoehdot keksimään.
Isäntä on sitä mieltä et jos tulee poika ni hänen sukunimi ja jos tyttö ni mun sukunimi. Minä taas olen sitä mieltä et niin kauan ko minä oon oman sukunimeni alla, niin mun lapsistaki tulee saman-nimisiä. Ja näin se muuten on.
Tytön nimi meni isännälle mukisematta, mitä ehdotin. Pojan nimeä yhdessä mietittiin ja aika helppo päätös sekin oli.
Voipi olla et huominen suunnitelma vähän muokkaantuu. Piti siis mennä talliin yhdessä isännän ja Saijan kans, mut isäntä ei varmaan sit lähekään kun lapsenvahdin pitääkin mennä ihan oikeisiin töihin yövuoroon. Tosin tulevan lapsen kummitäti jo tuossa sanoi että hän tulee että meette yhdessä, mut katotaa nyt. Jos sillä vaikka itsellä sit menojalkaa vipattaa :)
Tuleva kummitäti muuten lupautui tulemaan vahtii Jessiä kun lähtö synnärille iskee päälle. On se hyvä että joku tarjoutuu, muuten joutus pian lähtee yksin synnyttää :D Tosin onhan nitä vaihtoehtoja oltava muutama, et jos joku ei jostai syystä pääsekään..
Yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä synty pari päivää sit.. Suru puserossa, mutta pakko mikä pakko. Kyllä se tästä.
Taidan muuten laittaa "kaverilistat" uusiks.. Mitä sitä turhia pitämään "kavereita" joita ei oikeasti kiinnosta. Helpompaa kai se elämä sitten on. Luulis ainakin..