Eräs ystäväni puhui tässä eräänä päivänä hyvinkin paikkansapitävää asiaa. Kyse oli siitä että miten ihmiset vieraantuvat toisistaan. Olen myös itse huomannut kyseisen asian..
Joku, jonka kanssa joskus oltiin kuin paita ja perse, ei enää kerkeä näkemään, tai halua nähdä, en tiedä.
Joku, jonka olet tuntenut jo kauan, ei enää myöskään kerkeä näkemään, tai ei halua, en tiedä.
Joku, jonka seurassa olet tuntenut olevasi kuin kotonasi, ei enää kerkeä näkemään, tai ei halua, en tiedä.
Elämäntilanteet muuttuu, mutta miksi pitää sulkea ne vanhat ystävät pois? Onko se syy oikeasti se kun tulee perhe, käyt töissä/opiskelet jne? Siltikin pitäisi muistaa nähdä niitä ystäviä, joiden kanssa joskus olet viettänyt aikaasi enemmän ja vähemmän.
Kärsiikö työsi, jos vaikka yhtenä iltana istuisit kaverin kanssa niinkuin ennen, juttelisit ja parantaisit maailmaa. Kärsiikö koti, jos et heti sitä siivoa, vaan näkisit kaveria kahvikupin verran? Kärsiikö kumppanisi, jos et yhtenä iltana käperrykään hänen kainaloonsa, vaan verestäisit vanhoja muistoja ystävän kanssa.
Musta on ikävää, että kaverit/ystävät unohdetaan kun löytyy töitä/perheentyy.. Ei elämää saa unohtaa, vaikka tulee joskus uusia juttuja kuvioihin..
Itsekin perheellisenä vietän mielelläni aikaa perheeni kanssa, enkä niin helposti pääse mihinkään kuin ennen, mutta kyllä järjestelemällä saa aikaa sen verran että pääsee käymään jonkun luona/kahvilla jossain tai vaikka lenkillä.
Tai sitten se oikeasti on vaan niin, että sitä vieraantuu toisesta (ystävästä) eikä seura enää kiinnostakkaan. Hankalahan sitäkään on suoraan sanoa et hei sori, ei mua enää kiinnosta sun jutut..
Itse en luokittele ystäviäni sen mukaan et onko perheellinen/töissä/työtön/opiskelija vai mitä. Haluaisin silti kaikkia nähdä tasapuolisesti, aina se ei vaan onnistu. Lähinnä ei ole ollut kyse siitä ettenkö minä pääsisi.. Minä osaan kyllä järjestää aikaani niin, että pääsisin näkemään ystäviäni joko kahvittelun, lenkkeilyn tai vaikka tyttöjen illan merkeissä.
Joskus tuntuu ettei kavereilla/ystävillä ole aikaa. Puhelimessa kyllä joskus puhutaan, mutta että näkeminen: Sehän on vallan mahdoton ajatus :(
Ikävää että näin käy, varsinkin kun itse haluaisi nähdä ystäviä useammin. Mut ei se auta valittaa, tämmöstä se elämä on.
Ajattelinpa vaan avautua, josko tästä merkinnästä joku random saisi inspiksen ja muistaisi vanhaa ystävää, johon ei ole tullut pidettyä pahemmin yhteyttä..
Kiittäen kuittaa.