kun minä olen vanha
rakennan merenrannan kallioista kohoavan
unenomaisen kaupungin
jossa ei asu ketään
sinne tulee riippuvat puutarhat
ja loputtomat portaat
rakennukset tulee ylösalaisin
tähdet loistaa lattioista sisään
siellä sitten istun ja
kirjoitan runoja, kalastan, soitan, laulan
yöt päivät aamut illat kunnes
myyjättömän, kojuttoman torin aurinkokellon
käytyä ympäri kaksituhatta ja puoli kertaa
astun korkeimpaan, hiljaisimpaan saliin
siellä on vain veden ympäröimä käytävä
ja kivinen seinä josta
kohoaa jättimäisiä, sinistä hohtavia kasvoja
niitä on lattiasta kattoon, oikealta vasemmalle
ja niihin on kirjoitettu tarina
kuuntelen päivieni loppuun
muutun kasvoksi seinään
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 03.11.
- Vaali tulta 24.09.
- Runo, kaksi iltaa pitkä 23.05.
- Temppelin mailla 29.02.
- Arkistoista II 20.02.
- Arkistoista 30.12.
- Novelli 25.12.
- Tulevaisuudensuunnitelmia 07.12.
- A dreamer and his hint 06.10.
- Syksy 02.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2008 (6)
-
▼
2007 (5)
- ▶ joulukuu 2007 (3)
- ▶ lokakuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (1)