Aina välillä sitä vaan leijuu. Ja mahassa tuntuu hassulta. Hyvällä tavalla hassulta. Sitä tulee tehtyä kaikkea harkitsematonta mutta niin ihanaa. Sitten sitä vaan leijuu. Nauttii elämästä ja leijuu. Leijuminen on kivaa. Elämä on kivaa. Ainaki joskus. Leijuminenki on kivaa useimmiten mut ei aina. Mut nyt on. Elämä on. Ei tohon kyllästy ikinä. Paitsi joskus.