Olisin kuin kala vedessä mutta vedestä on happi loppu. Sen imivät kiduksiinsa tekopirteät ja tärkeilevät ihmiset, joiden Lacoste-tapetin verhoama hattaramaailma vielä joskus kärventyy. Mun maailma on betonia ja rautaa. Vaikka se palaisi, jäljelle jäisivät oikeat ystävät.
Turha puhua maailman poliittisesta tilanteesta, jos ei tiedä siitä muuta kuin sen, mitä kymppiuutisissa eilen sanottiin. Turha puhua vain pitääkseen ääntä. Eikä visiitti Afrikkaan tee sinusta pyhimystä.
Tahdon nauraa pissit housussa vielä vanhanakin. Miten käy niille, jotka eivät naura aidosti nytkään?
Olin siis joukossa johon en kuulu.
Rakensin bunkkeriini huoneen, johon nämä ihmiset pääsevät jos hattara sulaakin suussa. Eivät he tosin arvosta bunkkeria. Siellä ei ole Lacoste-tapettia.