Ensin et tajua miksi et osu tavaroihin, vaikka luulet käsiesi ylttävän niihin. Sitten näät mielenkiintoisia asioita, kuten puoliksi liikkuvia ihmisten päitä. Alat soperrella omiasi, vaikka omasta mielestäsi puhut selkeästi. Sitten omat ajatuksesi menevät solmuun, etkä enää saa yhtään järkevää sanaa ulos suustasi. Lukeminen on mahdotonta ja kirjoittaminen täysin mahdotonta. Raajasi tai kasvosi alkavat puutua, yleensä vain toiselta puolelta. Kaikista hauskinta on jos kieli puutuu. Seuraavaksi alkaa helvetillinen päänsärky. Kipuaisti herkistyy eli vaatteiden saumat alkavat sattua. Valo ja kovat äänet raastavat päätä sisältä päin. Tunnet jokaisen sydämen lyönnin päässäsi viiltävänä kipuna. Jokainen askel vihloo myös.
Seuraavana päivänä tai muutaman tunnin unien jälkeen osaat taas puhua ja näät selkeästi mutta päänsärky jatkuu. Täytyy kävellä varpaillaan ja välttää aurinkoa. Yskiminen, nauraminen ja nopea seisomaan nouseminen potkaisevat toista aivopuoliskoa. Siksipä juuri hörppäsin tänään vettä väärään kurkkuun ja katsoin stand up -komiikkaa. Fiksua. Kuten kaikki toiminta kolmiolääkkeen alaisena.