IRC-Galleria

Tuntuupas vain niin uskomattomalta, että jouluun on enää aikaa vajaa viikko. Johtuu kyllä ehkä osittain tuosta tympeästä ilmasta, kun koko ajan on pimeää ja märkää, eikä sada lunta.. Toivottavasti nyt jouluaattoon mennessa - tai edes viimeistään aattona - sataisi lunta ihan kunnolla. Nyt ainakin näyttäisi suhteellisen hyvältä, kun mittari on pakkasen puolella, mutta kuulemma perjantaihin mennessä pitäisi taas lauhtua. Tylsää. :(

Noh, ainakaan enää ei tarvitse stressata joululahjojen hankintaa. Ne onnistuin tänä vuonna keksimään ja löytämään yllättävänkin kivuttomasti. Osan jopa ennen kuin kaupoissa alkoi se perinteinen joululaulujen renkutus! :D Säästyivät korvaparat ja mielenterveys. Ei sillä, että minulla olisi mitään joululauluja vastaan, mutta liika on aina liikaa. Joululauluja kuunnellaan sitten aattona. ^^

Jouluaattona (tai oikeastaan varmaan jo paria päivää ennen) menen vanhempieni luokse. Siellä sitten on edessä ne perinteiset jouluaskareet, kuten pipareiden ja torttujen leipominen, kuusen koristelu yms. Ajattelin kysyä, josko vanhempani haluaisivat sponsoroida minulle jotain ruokatarvikkeita, niin voisin ensimmäistä kertaa kokeilla jotain kasvisjouluruuan tekoa. Lähinnä siis itseäni (ja ehkä myös siskoani) varten, kun en kinkkua syö, eivätkä nuo laatikkoruuatkaan oikein maistu. Viime joulunakin tuli syötyä oikeastaan pelkkää perunaa ja salaattia. :'D Vaan kyllä niilläkin mahan saa täyteen. Tärkeintä minulle joulussa (ja jouluruokailussa) on kuitenkin yhdessä olo perheen kanssa.

Joulupukkia meille ei kuulemma tänä vuonna ole enää tulossa, vaan lahjat jaetaan jotenkin muulla tavoin. Sääli sinänsä, minä nimittäin todella pidin tuosta perinteestä. Siihen joulupukin odotteluun kun kuitenkin liittyi aina sellainen kihelmöivä ja jännittävä tunnelma - vaikka pukki itsessään paljastuikin aina naapurin sedäksi. ;)

Nyt se pikseli onkin hävinny jonnekin! Eli ei se sitten vissiin ollutkaan kuollu, vaan epäkuollu tai jotain. :D Noh, parempi näin. Eipä enää silmät väkisten jää tuijottamaan sitä.

Ja nukuinpa muuten koko päivän. Tai oikeammin jostain klo 13:sta etiäpäin ja äskettäin sitten nousin ylös, kun tuli niin kaamea nälkä. Nyt syön jotain ja yritän sitten mennä takaisin nukkumaan. Ja perkele vieköön, ku pesin hampaatki ihan just ja vasta sen jälkeen maha alkoi kurista! Jotenkin niin tyypillistä...

Eäh, onpas häiritsevää, kun tietokoneen näyttöön on ilmaantunu jostain kuollut pikseli. Melkein keskellä näyttöä näkyy koko ajan peeni valkoinen piste. xD Silmät vahingossa jää koko ajan tuijottamaan sitä. Varsinkin tämmöisillä "värillisillä" sivuilla niinkuin tämä galleria.

Niin ne voi pienetkin asiat ahistaa. ^^

Ps. Olen pitkästä aikaa taas valvonut koko yön. Jonkin aikaa onnistuin pitämään unirytmin lähellä normaalia, mutta sitten jotenkin repsahdin. Nyt aattelin kokeilla, josko voisin valvoa iltaan asti, mutta saas ny nähdä. Sen verran paljon väsyttää jo nyt, eikä kello ole vielä paljon mitään..

Enpäs ole sitten nukkunut silmällistäkään viime yönä. Tyhmää lukea kirjaa ennen nukkumaan menoa, kun en sitten malta jättää sitä kesken. ^^' Viime yönä tuli luettua Tanssii Susien Kanssa -niminen kirja (josta kiitos Darnalle <3) ja oli kyllä loistavaa tekstiä kerta kaikkiaan.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla ihan mielenkiintoinen olo, kun väsymys ja uupumus tekevät kunnolla tuloaan. Vaan en minä haluaisi unillekaan mennä, kun sitten menee koko päivä nukkuessa ja heräisin taas kukkumaan yöksi! Hemmetin noidankehä. :D Ja jos joku miettii, että miksi en ottaisi tässä välissä parin tunnin nokosia, jolloin saisin kuitenkin yöllä unta, niin vastaus on yksinkertainen: Minulle tuollaiset "parin tunnin" nokoset ovat mahdottomuus. Väsyneenä sitä vain pakostakin HALUAA nukkua kerralla enemmän, eikä siinä paljon herätyskellojen pirinät auta. x)

Nukkuminen on kyllä mukavaa puuhaa - varmaan parasta piirtämisen ja syömisen ohella.

Kävimme eilen Timon (Miro) kanssa kiertämässä melkein kaikki tiedossamme olevat Oulun kirpputorit. Tarkoitukseni oli lähinnä metsästää uusia jäseniä lelukokoelmaani, mutta parin kirppiksen jälkeen alkoi näyttää jo vähän epätoivoiselta. Ei ainuttakaan kiinnostavaa figuuria näkynyt missään! Sen sijaan löysin halvalla itselleni mustan pitsitopin ja peräti KAHDET mieleiset kengät! Tämä on jo historiallista; yleensä en löydä mieleisiä kenkiä, vaikka etsisin kissojen ja koirien kanssa. Nyt löysin sattumalta samalla reissulla kahdet ja molemmat vieläpä tismalleen oikeaa kokoa. Kirpputorilta löytämäni kengät kun tuppaavat tavallisesti olemaan vähintään sen pari numeroa liian isoja..

Vasta viimeisellä kirpputorilla onni potkaisi leluetsintöjen suhteen: sieltä nimittäin löytyi muutama vanhan sarjan Littlest Pet Shop! Tosin ne olivat aika sikahintaisia, kun ottaa huomioon, ettei pusseissa ollut kaikki eläimet/osat tallessa. Sen sijaan pusseihin oli tungettu LPS:ien lisäksi jotain suklaamunaylläreitä, sekä muutama In My Pocket-sarjan eläinemo (tiikeri ja pingviini) parin pentunsa kanssa. Vaan ei valittamista kuitenkaan. Sainpahan edes vähän täydennyksiä minimaaliseen LPS-kokoelmaani. :D Minä ääliö kun menin myymään oikeastaan kaikki omat, vanhat Littlest Pet Shop-settini kirpputorilla pilkkahintaan joskus montamonta vuotta sitten. Miksi rahanahneus sokaisee ihmisen toisinaan? -___- Harmittaa vietävästi.

Kirpputorikierroksen jälkeen kävimme muutamassa huonekalukaupassa katselemassa uusien nojatuolien ja tv-tasojen hintoja (kirppiseltä ei löytynyt mieleisiä). Minkälainen palkka ihmisellä oikeasti pitäisi olla, että voi ostaa sellaiset huonekalut kuin haluaa? Siis pari sataa euroa yhdestä tuolista! Voi pyhä peruna.. Sohvastakin joutuisi pahimmillaan pulittamaan jotain 3000 euroa. Ei ole oikein työttömien/opiskelijoiden paikkoja nuo huonekalukaupat. Alkaa vaan ketuttamaan. Yhdestä kaupasta löytyi ihan hieno, lasiovinen kirjahylly, jonka luulimme sopivan omaan budjettiimme: Kaapin ovessa oli oikein näkyvällä paikalla 50 euron hintalappu. Olimme jo napata kirjahyllyn kainaloon, kun huomasimme kaapin kyljessä toisen lapun: 250 e. Niinpä niin, viidelläkympillä olisimme saaneet mukaamme pelkät lasiovet. *huokaus*

Uudet kalusteet jäivät sitten tällä kertaa (sattuneesta syystä) hankkimatta. Sen sijaan kävin ikään kuin lohdutukseksi ostamassa Kodin Ykkösestä Hopeanuoli-peltiboksin. xD Eli suomeksi dubatut ja saksitut Hopeanuolet DVD:llä. Reissun lopuksi poikkesimme vielä Hesburgeriin syömään. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava päivä, vaikka jalat meinasivatkin sanoa sopimuksensa irti. Ei ne raukat ole tottuneet kävelemään noin pitkiä aikoja kerrallaan. :D

Osallistuin muutama päivä sitten FutureFilmin järjestämään kilpailuun, jossa tehtävänä oli suunnitella neljänteen Weed DVD:hen takakansiteksti. Käytin takakansitekstin suunnitteluun paljon aikaa ja vaivaa - taisipa siinä yksi yö vierähtää kokonaan ja vielä seuraavanakin päivänä mietin miten voisin tekstiä parannella.

Kilpailuaika päättyi eilen (4.9.) ja tänään sain FutureFilmiltä sähköpostia, joka alkoi sanoilla: "Kiitos osallistumisesta FutureFilmin järjestämään Weed-kilpailuun. Voittaja on nyt valittu ja ilokseni voin ilmoittaa, että se olet sinä". Minä tosiaan VOITIN!! En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä minuun vyöryi tajuttuani lukemani tekstin. Kädet ja jalat menivät ihan hervottomiksi, niitä kihelmöi. Tunsin suorastaan paisuvani ilosta! Vieläkin olo on aivan uskomaton, helpottunutkin. Mukavaa saada välillä tunnustusta jostain sellaisesta, minkä eteen on tehnyt parhaansa ja nähnyt vaivaa.

Kilpailusta saamani palkinnot ovat upeita ja olen niistä myös todella iloinen, mutta ne eivät kuitenkaan olleet perimmäinen syy siihen, miksi päätin osallistua. Halusin omalta osaltani vaikuttaa siihen, että Weed DVD:hen saataisiin (vihdoin) virheetön takakansiteksti. Nyt pitää vaan toivoa, etten itse ole epähuomiossa kirjoitellut puuta heinää. :D Odotan jännityksellä millaisen vastaanoton takakansitekstini tulee saamaan fanien keskuudessa. FutureFilm tuntui ainakin olevan tyytyväinen. He jopa kysyivät olisiko minulla kiinnostusta kirjoittaa takakannet myös tuleviin Weed DVD:ihin. ^^

Sanna heräsi maailmaan eräänä tihkuisena aamupäivänä. Kaukaa näki että hänestä tuli nainen.. Perhe oli isohko ja he söivät vain sieniä. Koulussa hän ei kyennyt mihinkään, siellä häntä kiusattiin kengistään.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ihastuttamaan valittaminen, niinpä ammatiksi tuli rankaiseminen.

Sanna kehittyi kuudennellakymmenellä varsin näppyläiseksi. Päähänsä hän sai vaaleat hiukset, sekä vaaleat silmät.
Biologiastaan johdatellen hän oli aika änkyttäjä. Lempiruokaansa paperilappukeittoa hän sai työskennellen viikatemiehenä.

Sanna ei tupakoi eikä nuuskaa koska on älykäs ihminen. Alkoholia hän käyttää puhdistusaineena.

Hän osti itselleen puolison jonka kanssa suurinpiirtein meni naimisiin.

Sen pituinen se.

---

Lol.

Rodoksen reissun viimemetreillä (pe 9.6) onnistuin polttamaan itseni auringossa. Ja nyt kaikki pienet tytöt ja pojat siellä tietokoneiden ääressä muistavat, että iho on ehdottomasti aurinkorasvattava uudelleen meressä uimisen jälkeen jos aurinko paistaa täydeltä terältä - siitäkin huolimatta, että rasvaputelin kyljessä lukee waterproof. Se on silkkaa kusetusta ja Sanna-täti on sen teille nyt omilla uhrauksillaan konkreettisesti todistanut. Muilla kun on rusketusraidat, niin minulla sen sijaan tyylikkäät palorannut ja nahan luominen täydessä käynnissä. Ihosta irtoaa kivoja parin sentin mittaisia suikaleita. *kihihi*

Kotiuduin takaisin Suomeen su-ma välisenä yönä klo 3:50 ja väsytti niin maan perkeleesti.

Tänään meikäläinen suuntaa kuononsa kohti Rodosta! ^^

Edit: Unohdin muuten lentolippuni lentokentän vessaan. Meinasipa iskiä paniikinpoikanen, vaan onneksi moka huomattin melkeinpä heti vessan ulkopuolella ja ehdin vielä pelastaa kalleimpani.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.