Munsta tuli sunnuntaina väliaikainen sijaisemo kahdelle vastasyntyneelle kissanpennulle. Pennut löydettiin ilmeisesti jostain ojanpohjalta ja emme varmaan saa koskaan tietää, miten ne sinne olivat joutuneet.. Emonsa tai ihmisen hylkääminä kenties? Pentuja on mahdollisesti voinut olla enemmänkin, mutta vain nuo kaksi löytyivät ja luovutettiin eläinkodin huostaan.
Niin pieniä pentuja ei tietenkään voinut jättää eläinkodille yksin yön ajaksi, joten minä lupauduin ottamaan ne hoitooni ainakin väliaikaisesti. Kotona ruokin pentuja emonmaidonvastikkeella kahden tunnin välein ja hoidin muitakin "emon hommia", kuten pentujen pissattamisen ja kakattamisen. Niin pienet pennut kun eivät vielä osaa toimittaa asioita itse, vaan tarvitsevat siinä apua. Normaalisti emo saa nuolemalla poikaset pissaamaan ja kakkaamaan (jonka jälkeen syö jätökset), mutta minä en ihan niin luonnonmukaiseksi kehdannut ruveta, joten kielen sijaan käytin "nuolemiseen" lämpimällä vedellä kostutettua vanulappua - ja hyvin toimi. ^^
Maanantaina sitten otin pikkukisut mukaan eläinkodille, missä kokeilimme, jotta suostuisiko eräs juhannuksena omat pennut pyöräyttänyt löytökissa adoptoimaan nämä kaksi orpolaista, kun pennut kerran olivat melkolailla samanikäisiä. Jännitimme hirveästi mitä tuleman pitää, mutta emo hyväksyi pennut ilman mitään muttia ja päästi orpopennut nisälle! Hieman kummissaan se kyllä näytti kasvanutta pentuettaan katselevan, kuin ajatellen "Minä olen varma, että laskin näitä ipanoita vielä eilen olleen neljä. Miten näitä yhtäkkiä onkin kuusi?".
Toivottavasti kaikki kuusi pentua kasvavat terhakoiksi ja terveiksi nuoriksi kisuiksi ja niille löytyy hyvät ja rakastavat kodit sitten, kun sen aika koittaa.
^___^