IRC-Galleria

Opiskeluja, opiskeluja.

Häätyy kyllä myöntää, että on kerrankin koulussa kiinnostavia aineita (viime viikon käydään-läpi-tuttuakin-tutumpia-ATK-juttuja -päiviä ehkä lukuunottamatta). Tällä viikolla meillä käsitellään koirien käyttäytymistä, käsittelyä ja koulutusta. Joistain asioista olen kyllä vähän eri linjoilla tuon opettajan kanssa, mutta korvat höröllä häntä silti tulee kuunnteltua (kun kerran koirista puhutaan, sitä koittaa pesusienen tavoin imeä itseensä kaiken mahdollisen tiedon :D). Ja ainahan se on hyvä saada vähän uutta/itselle vierasta näkökulmaa asioihin - varsinkin, kun toinen osaa perustella kantansa ja omaa kokemusta puhumistaan asioista. Eihän niitä kaikkia asioita ole mikään pakko oman koiran kanssa sitten joskus tulevaisuudessa soveltaa. Poimii mukaan ne asiat, mitkä omiin periaatteisiin tuntuu sopivalta ja niin se homma (toivottavasti) sitten etenee. :) Konstit on monet, sanoi mummo..

Mielenkiintoisia asioita yhtä kaikki.

Voi itkuvonku. Ei käyny eilen yhtä paljon kattojia mun kuvilla kuin viimeksi Päivän kuvan aikaan. :'D Noh, ehkä vältyin siinä samalla muutamilta ääliökommenteilta, vaikka tuli niitä kyllä nyttenkin enemmän kuin tarpeeksi. En vaan käsitä miksi ihmisten pitää tulla mulle siitä angstaamaan, jos heillä itsellään on jotain patoumia kaikkea Japaniin liittyvää kohtaan..

Mökille jätetty


Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin,
kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

(Runon on kirjoittanut Liisa Aaltonen)

Toivottavasti jokainen kesäkissaa harkitseva sattuisi tuon jostain lukemaan.. Sydämettömiä ovat ihmiset, jotka ottavat kissan tai minkä tahansa muun eläimen hetken mielijohteesta ja hetken viihdykkeeksi. Kissa on elävä olento siinä missä ihmislapsikin!

Olipa muuten tänään viimeinen työ(harjoittelu)päivä. Nyt pari viikkoa lomaa (= eli hoitamattomien asioiden hoitamista toivon mukaan) ja sitten opiskelemaan.

Kävinpä Hellsingissä. Ja sieltä eksyi mukaan kolme uutta jäsentä meitin susilaumaan! ^^

Tittidii.. Katsokaa ja kauhistukaa! :D

http://www.youtube.com/watch?v=5pvI-ikiyUM

Kiitokset videosta odb3r! ^^

Ja tässä vielä toinen videopätkä kisasta, sekä palkintojenjako:
http://www.youtube.com/watch?v=uLcLFrj4dwg&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=InXduV796qc

Kiitos Unita!

Jooko..? ^.~

Jos siis satuit Animeconissa näppäämään kuvan tai pari meistä Traumatisoituneista karvapalloista, eli Hopeanuoli-ryhmäcosplayn jäsenistä, niin ottaisin niitä mielelläni vastaan sähköpostiin: Polecat[a]wippies.com. Itse hilluin conissa Kurotora-puvun sisällä, niin jäi valokuvien ottaminen ihan nollalukemiin. Ja Timon kamerasta oli akku niin lopussa, ettei silläkään paljon juhlittu. :( Erityisesti ulkokuvia kaipailisin omasta cossihahmostani, koska pukuni on sen verran tumma, että sisätiloissa otetut kuvat tahtoivat jäädä niin tummiksi, etteivät puvun yksityiskohdat meinaa erottua kunnolla..

Ja jos joku sattui videoimaan sen ryhmäkilpailun ja on kenties laittanut tai laittamassa pätkän nettiin, niin linkin saa kernaasti kertoa tännekin päin.

Kiitos! :)

Animecon on nytten sitten virallisesti minun osaltani purkissa. Kotiuduttiin tuossa vajaa pari tuntia sitten. :)

Reissu oli kokonaisuudessaan ihan hirrrvittävän mukava, varsinkin sunnuntaipäivä Animeconissa ja ryhmäcosplaykilpailu. Ja arvatkaas muuten mitä: Meidän Hopeanuoli-ryhmämme sijoittui siinä kolmanneksi!! ^^ Hyvin tyytyväisiä olimme tuohon sijoitukseen ja mukavinta oli, kun yleisö tuntui pitävän esityksestämme - ainakin naurusta päätellen iki-ihana Hopeanuolen suomidubbi yhdistettynä meidän asuihimme ja omaan juonenkerrontaamme tuntui uppoavan.. ;D

Erityiskiitokset tästä reissusta Timolle, Nawulfille, Voikalle, Kipsulle, Wendylle, Annille ja Tialle, sekä tietysti upealle cosplayporukallemme: Äffä, Miro, mooni, Veera, Asa ja Yami-chan. Te kaikki teitte tästä kokemuksesta niin upean ja ikimuistettavan kuin se oli! ^___^

Jee, tänään illalla lähdetään kohti Jyväskylää ja huomenna Animeconiin!

Cosplay-asuni on kyllä vielä "hieman" kesken, eli ei auta muu kuin mennä takaisin sorvin (eli ompelukoneen) ääreen ahertamaan.. Minä se en ikinä opi hoitamaan asioita muuten, kuin jättämällä ne viimetippaan. :'D

Munsta tuli sunnuntaina väliaikainen sijaisemo kahdelle vastasyntyneelle kissanpennulle. Pennut löydettiin ilmeisesti jostain ojanpohjalta ja emme varmaan saa koskaan tietää, miten ne sinne olivat joutuneet.. Emonsa tai ihmisen hylkääminä kenties? Pentuja on mahdollisesti voinut olla enemmänkin, mutta vain nuo kaksi löytyivät ja luovutettiin eläinkodin huostaan.

Niin pieniä pentuja ei tietenkään voinut jättää eläinkodille yksin yön ajaksi, joten minä lupauduin ottamaan ne hoitooni ainakin väliaikaisesti. Kotona ruokin pentuja emonmaidonvastikkeella kahden tunnin välein ja hoidin muitakin "emon hommia", kuten pentujen pissattamisen ja kakattamisen. Niin pienet pennut kun eivät vielä osaa toimittaa asioita itse, vaan tarvitsevat siinä apua. Normaalisti emo saa nuolemalla poikaset pissaamaan ja kakkaamaan (jonka jälkeen syö jätökset), mutta minä en ihan niin luonnonmukaiseksi kehdannut ruveta, joten kielen sijaan käytin "nuolemiseen" lämpimällä vedellä kostutettua vanulappua - ja hyvin toimi. ^^

Maanantaina sitten otin pikkukisut mukaan eläinkodille, missä kokeilimme, jotta suostuisiko eräs juhannuksena omat pennut pyöräyttänyt löytökissa adoptoimaan nämä kaksi orpolaista, kun pennut kerran olivat melkolailla samanikäisiä. Jännitimme hirveästi mitä tuleman pitää, mutta emo hyväksyi pennut ilman mitään muttia ja päästi orpopennut nisälle! Hieman kummissaan se kyllä näytti kasvanutta pentuettaan katselevan, kuin ajatellen "Minä olen varma, että laskin näitä ipanoita vielä eilen olleen neljä. Miten näitä yhtäkkiä onkin kuusi?".

Toivottavasti kaikki kuusi pentua kasvavat terhakoiksi ja terveiksi nuoriksi kisuiksi ja niille löytyy hyvät ja rakastavat kodit sitten, kun sen aika koittaa.

^___^