IRC-Galleria

Nyt alkais varmistua miten sen kotimatkan kanssa käy. Pääsen ihmettelemään vielä Krakowan taidekuppiloita ja Wienin valkoviinispitsereitä ensi viikolla ennen kuin käsky käy kotio.

siis ei helvetti. Kävin juttelemassa opettajan kanssa, joka järkkäsi Communication in Media -nimisen kurssin. Tenttiä varten piti lukea englanninkieliset lehtiartikkelit, joita luennoilla käsiteltiin englannin opettelemiseksi. Mutta tentissä todellakin kysyttiin älyttomiä detaljeja kuten mikä on Bulgarian väkiluku ja pääministerin nimi ja muuta vastaavaa. SIIS MIKSI VITUSSA? Mitä ihmeen tekemistä tuommoisella asialla on minkään kanssa?

Kysyin sitten että mitä järkeä siinä on (olen taatusti ainoa palautetta ikuna kyseiselle brittiläiselle säälittävyydelle antanut opiskelija), niin vastaus oli jotain vastaavaa:
"opiskelemme yliopistossa. akateemisessa maailmassa hyvät arvosanat pitää ansaita." Siis mitä helvettiä? Monivalintakysymyksillä ja täysin epäolennaisten tietojen ulkoaopettelemisella ei ole MITääN VITUN TEKEMISTä AKATEEMISUUDEN KANSSA!!!! Perkeleen sotavangit, pitäis vähän opettaa :) Onneks hermo piti jotenkuten mutta kerroin kyllä huolellisesti oman käsitykseni knoppien ulkoaopettelemisesta ja siitä vitun akateemisuudesta...

Yleensäkin täällä alkaa arvostaa Suomalaista yliopistomaailmaa, ainakin yhteiskuntatieteellistä sellaista. Monella alalla varmasti opetellaan enemmän detaljeja kuin omallani, myos Suomessa, mutta lähes kaikki ovat varmaankin käsittäneet sen, että yliopistossa ei välttämättä tarvi käyttää samoja metodeja kuin yläasteella. Suomessa voi yleensä aina antaa jossain muodossa palautetta, jonkinlainen kontrolli pelaa viimeistään lakiteitse eikä arvosanoja tai kursseja voi väsätä ihan subjektiivisesti. Ihan paskaa ei tarvitse eikä haluta niellä.

Joskus ihmettelen miten vaikeata näiden on kehittää omaa systeemiään: pakolaiset myontävät itsekin nämä puutteet usein mutta eivät silti tee mitään. En tiedä miksi. Ne vaan nielee tuon paskan. Jonkin sortin varjo menneisyydestä tämäkin on: ylemmällä hierarkiassa olevaa henkiloä ei kyseenalaisteta IKINä. Jonkseenkin lämminhenkisen huvittava herrapelko ilmenee joskus hauskalla tavalla kuten pukuun pukeutumalla tenttiin mentäessä.

lunta sataa.

nyt niitä sitten alkoi ropisemaan, opintopisteitä. Ensimmäiset neljä tuli kolmen tunnin lukemisella, kuukausi sitten. Ei ollut sedällä aikaa järjestää tenttiä. Toiset neljä tulee tai olisivat tulleet jos olisi lukenut mediakurssin lehtiartikkelit ulkoa. En tiennyt että bulgarian pääministerin nimi on kovin tärkeätä tietää.

No kuitenkin, mikä olennaisempaa, lennot on varattu joulun alle joten ensi viikolla pitäisi kai palata Suomeen. Nyt taidan lähteä kaljalle. Yllätys.

moikka arvon sedät ja tädit.

ajattelin kirjoitella varoituksen sanan eräästä Slovakialaisesta "yliopistosta", kenties satunnaiset vaihtopaikkaansa miettivät opiskelijat loytävät tämän, vaikkapa googlen avulla tai jotenkin.

Banska Bystrican kaupungissa sijaitseva University of Matej Bel ei ole onnistunut pilaamaan vaihtokokemustani esimerkiksi kaikkine hienoine ihmisineen, joita olen täällä syksyn aikana tavannut, mutta yritys on ollut kova:

- Yliopistosta. Eihän tänne kukaan opiskelemaan lähde mutta jos edes harkitsee jotain oikeasti hyotyvänsä vaihdosta, ei tänne kannata tulla. Kurssit ovat täysiä vitsejä, joiden organisoinnista vastasimme muiden erasmusvaihtareiden kanssa käytännollisesti katsoen itse. Kursseille ei osallistu yleensä muita opiskelijoita. Yleensä kurssit ovat muodostuneet yhteensä muutamasta tapaamisesta, joita varten ollaan luettu erittäin keskinkertaisia tekstejä.

Ketään, opiskelijoita tai opettajia, ei yksinkertaisesti kiinnosta. Ovareita napsahtelee oikeastaan ilmaiseksi, oli se sitten hyvä eli ei.

Esimerkiksi Slovakian poliittisesta järjestelmästä kertovalle kurssille on pitänyt käydä kuuntelemassa muistaakseni kolme kertaa 30 minuutin turhan päiväinen jorina, jonka sisälto olisi selvinnyt wikipediasta viidessä minuutissa. Ja tuo kurssi ei ole edes surkein tai loysin esimerkki.

- Asumisesta. Mihinkään näistä detaljeista ei kuole mutta pidemmän päälle on todella rassaavaa kokea elävänsä kuin tarhakettu.Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta JOKAINEN henkilokunnan jäsen huokuu pyhää vihaa sinua kohtaan, koska ei ymmärrä, että kaikkia ei voi kohdella samalla tavalla kuin neuvostoaikaan elänyttä 18-vuotiasta, ja äidin holhousta kaipavaa slovakkipoikaa.

Asuntola on kuin keskitysleiri. Ennen kuin pääset sisälle, tulee sinun näyttää ID-korttisi kahteen kertaan murahteleville neukkumursuille, joilla ei ole mitään käytostapoja. Yollä saatat joutua odottamaan pakkasessa puoli tuntia, jos respa on kierroksella. 16 hengen yhteiskeittiostä katoaa sekopäisen siivojan matkaan kaikki tavara, joka sattuu unohtumaan väärään paikkaan, esim. poydälle (!).

Kavereita voi tulla yoksi maksua vastaan, jos olet ensin selvittänyt asuntolan pomolle kuka on tulossa ja miksi. Huone- tai kämppäkavereilta vaaditaan toki kirjallinen lupa.

Sähkolaitteista piti maksaa lisämaksu jälkikäteen, tietenkin ilmaan mitään ennakkotietoa. (Minkäänlaista informaatiota ei luonnollisestikaan ole englanniksi, vaikka yhdessä ainoassa rapussa asuu noin 50 vaihtaria.)
Huoneeseesi sinulta lupaa kysymättä ilmestyvä setä räpsäyttää myos sakkolappusen käteen, jos satut omistamaan vaikkapa ylimääräisen lukulampun.

Rikkomalla vahingossa kaikenlaisia sääntojä, joiden olemassaoloa et ole voinut edes kuvitella ja joita loytyy loputtomasti, joudut maksamaan.

Hissi ei toimi aamukolmen ja kuuden välillä. Kuumaa vettä ei tule puolen yon jälkeen. Ulkopuoliset ihmiset saavat vierailla asuntolassa iltakymmeneen, ja opiskelijat jopa puoleen yohon saakka kunhan heidän henkilotietonsa kirjataan ylos.

Viime vuotisen vaihtarikritiikin jälkihoyryissä hankittiin noin 900 hengen asuntolaan yksi (1) pesukone muutama kk sitten, eli parannustakin on toki tapahtunut

(Pitää nyt vielä toistaa, että kaikesta huolimatta olen tyytyväinen vaihtooni. Muissa Euroopan maissa vaihtopaikoista käydään kova kisa, eikä B.Bystrica ole halutuimmasta päästä, joten tänne tuntuu kerääntyvän mukavan ennakkoluulotonta ja avarakatseista porukkaa Puolasta, Slovakiasta, Turkista ja joka puolelta muualta. Kaupunkikin on ihan kiva kauniine keskuskatuineen ja neukkumonumentteineen. Ja todella, olisinhan kaivanut verta nenästäni jos olisin tänne lähtenyt sillä asenteella, että "ettehän te sotavangit mitään osaa". Vaikka ei ne mitään osaakaan :D )

Neukkueksotiikka ei vain oikein jaksa kannattaa enää muutaman kuukauden jälkeen. Olen tyytyväinen että näin ja koin miten täällä eletään, sammuneen punatähden kalseassa varjossa. Voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa että uudestaan en tulisi.