Kylmänä iltana kävelen kohti tuntematonta,pimeys minua kohti kurkottaa, hyytävät sadepisarat pureutuvat minuun,tunnen kivun joka ulottuu päästä varpaisiin, en kyyneltä tirauta,en ystävälle soita.
Vaikein on jättää tietämys,tulevasta,menneestä ja nykyhetkestä.
Katulamppujen valossa sytytän tupakin jos toisenkin, hetki elämän kuolemaksi muuttuu.
Tunnen oloni henkisesti raiskatuksi.
Ja Jeesus rakastaa minua.
Tai sitten ei.