Minä muistan vuodet ohimenneet,
Muistan lähimmäiset pois kuolleet,
Minä muistan miltä veri maistuu,
Vaan en kestä enää,
Vaan katson terää, Minua uhkaavaa!
On vaikea jaksaa muistaen kuollet kasvot turvonneet,
On hankala katsoa vierestä kun maailma palaa,
En jaksa enää, siemenet dystopian itää,
Ja viikatemies minusta kiinni pitää.
Minä muistan näköalat kauniit,
Muistan mielet hauraat,
Vain murheiltaan vauraat.
Tuhon jäljiltä ei mitään jää,
Ei metsän häivääkään,
Ruumiit jäihin jää...