Nyt on niin samaaton olo. Tulin kotiin suoraan koulusta ihan vaan koska niin paljon koulutehtäviä ja ajattelin että olen tänään reipas. 8 tunnin koulupäivän jälkeen ei vaan jaksakkaan olla enää niin reipas, eli olen datannut suurimman osan iltapäivää ja iltaa (vaikka vittu tässä koneellakaan mitään tekemistä), nukahdin puoleksi tunniksi olohuoneen matolle, olin koiran kanssa pitkään ulkona ja oon miettinyt ja unelmoinut ja ahdistunut kaikesta hölmöstä. Koulutehtäviä tehnyt öö en mitään. Ja mä kun aina jaksan unelmoida siitä perkeleen unirytmistäkin, niin ei niin tyytyväinen olo itsestä. Ei kyllä niin että olisin muissakaan asioissa just nyt niin kovin tyytyväinen itseeni (ei pitäs miettiä niin paljoa). Ainoo mikä nyt vähän piristää on mun äikän numerot, tullu lähinnä seiskaa vaikka oisin ansainnut töiden ja tuntiaktiivisuuden puolesta ehkä vitosta-kutosta. Se meinaa että oon varmaan ihan hyvä tyyppi niiden maikkojen mielestä.
Nakertaa kun pitäis vaan jaksaa, eihän tässä oikein muutakaan ihmettä ole tehtävissä. Eikä mulla oikeestaan mitään ylitsepääsemätöntä olekaan, pitäisi vain ryhtyä toimeen. Huomenna ehkä hankitaan uusi näyttö niin voin alottaa abikronikan taiton, jee vitun siistiä lisää tekemistä.
Oikeesti kaikki on ihan hyvin. Ei enää kauaa joululomaan ja oon tässä miettiny että voisin viettää tosi kivan joululoman ja tehä oikeesti muutakin kun koulua, vaikka ei kyllä pitäisi. Mut muuten tuun hulluksi. Muutama kaivattu ihminenkin tulossa lomalla helsinkiin, oon ehkä kikseis.