eilen heräsin päiväunilta niin hani oli tullut kotiin ja pöydällä odotti kimppu kauniita pinkkejä gerberoita. awwww! kukahan mulle olis kukkia ees ostanut viimeks.. ei pysty muistaa.
Kavereita mulla on ihan järkyttävän kova ikävä, mutta kukaan ei kai halua tulla tänne kauas minua katsomaan =( itsellä kun on töiden jälkeen kotona koira odottelemassa ulospääsyä niin ei sitä niin vaan jäädä muualle lorvimaan..
Mutta onneksi on sentään muutama sydänystävä jotka jaksaa muistaa puhelimen välityksellä lähes päivittäis. kaikki kiitos heille.
Siskoa taitaa olla eniten kova ikävä.. ja koissuja!
halit ja pusut täältä kaukaa =)