Aina joskus,
haluan päästää irti ja tippua sängystä
mutten viitsi.
Aina joskus,
haluan lähteä keskellä yötä kävelylle,
mutten jaksa.
Liian usein,
haluan kulkea hänen taloon, harrastaa intohimoista seksiä ja poistua,
mutten kehtaa.
Vihdoin ymmärrän miltä minusta tuntuu.
Olen vajaa lasi, en puolillaan, enkä täysi.
Kesken, vajautettu.
Aina joskus lasini on täynnä.
Aina joskus lasi täyttyy intohimosta ja rakkaudesta.
Silloin mieleni tekee sanoa: "Rakastan sinua."
Sen sanottuani lasi taas tyhjenee
Mutta sen, kenelle sen olen sanonut, lasi täyttyy.
Onko rakkautta kaataa omasta lasistaan toiselle?
Ihminen on sattumien summa, kohtalon kierteessä kiehunut laimea cocktail.