IRC-Galleria

Mitä jos elää aina eilisessä, jos on romantikko joka ei totu maailmaan kun tietää että maailma jaksaa vaan satuttaa. Sillon ollaan aika usein hiljaa monina päivinä, kunnes jää hiljasuuteen.
Mitä jos en osaa enään osaa erottaa ystäviään ja alkaa vältellä ihmisiä koska ne vaan pahaa puhuu.
Mutta taas yhä uudestaan sitä yritää mutta mikä sit eteen kun on niin väsynyt ettei jaksa tunnista toiseen. Tavallaan kun kaikki ilo vaihtuu masentuneisuuteen,sillon tulee itkettyä välillä kun muut ei huomaa. Se sattuu eniten sillon kun kukaa ei välitä tai käsitä kuinka pettyny voi olla jos on vai etsinyt onneaan johon ei ole koskaan voimaa,ja kun sen tajuaa ettei sitä saa.
Kun tulee aikoja millon saa nukkua vähän pidenpää sillon pystyy hetkeks hengähtää, mutta sillon todellisuus lyö kasvoille paljon kovemmin, mutta silti se tekee vaikeeta ja vaikeinta on olla yksin, vaikka ihmisä ois ympärillä ei niillä ole mitään väliä jos se on vaan kulissia. Kun ei oo ketään kehen luottaa keltä sillon pyytää apua taas uuden päivän tuomaan selviytymis testiin. Sillon kaikki toivokatoaa kun ei apua ja toivoa keltään saa. Eikä sillon yyritää jaksa jos ei koskaan onnistu, musta tuntuu et mä tiedän sen nyt ja varmaan siitä syystä aina enemmän ja enemmän lannistun.
Musta alkaa tuntuu etten enään jaksa jatkaa yrittämistä, kun ei enään uni auta väsymykseen eikä aamulla kello auta heräämään uuteen päivään. Sillon petyy jopa itseensä niin ettei enään jaksa, joten kysynkin nyt teiltä MIKÄ AVUKSI, ettei kaikki voimat kesken lopuisi.

En halua olla siinä tilanteessa että te luotte jotain mun kirjettä mikä alkaa sanoilla jos sä luet tätä niin mä en enään ole täällä ja anteeks siitä.