"Älkää katsoko aurinkoon!
Älkää katsoko aurinkoon!
No minä kurkotin ja minä katsoin
Minä kurkotin kaulani nähdäkseni
Nyt kehotan muitakin katsomaan
pimeässä hiljaa, kaiken nähneenä,
sokeana potilaana isken päätä sängynpäätyyn ja kyselen että "mikä on ihmisen virka sitten kun ylämäki loppuu pystyseinään ja toteaa ettei löytänyt asiaa jonka edestä taistella tai kuolla?"
Luova, äkkivanha, kaksikymmentäseitsemän
Minustako yhteiskunnan kantava voima?
En kykene edes lyömään tajuani kankaalle
Oikeassa maailmassa lihani on velttoa,
ajatus löysää ja tarpeetonta mutta
luovana hulluna tiedän tarpeeksi
kirjoittaakseni laulun joka kertoo
Ja se laulu kertoo
masennuksesta, alkoholista
heikkoudesta, rakkaudesta
alemmuudesta, pelkotilasta
tappohalusta, itsemurhasta
vihan tunteesta, vihan tunteesta"