"Missä minä olen, missä olenkaan lukenut, kuinka eräs kuolemaan tuomittu juuri ennen kuolemaansa sanoo tai ajattelee, että jos saisi elää jossakin korkealla kallion huipulla, niin pienellä tasanteella, että juuri olisi tilaa molemmille jaloille, ja yltympäri olisi jyrkänteitä, valtameri, ikuinen pimeys, ikuinen yksinäisyys ja ikuinen myrsky, ja jos saisi siten, kyynärän alalla seisten, viettää koko elämänsä, tuhat vuotta, iankaikkisuuden - että hänestä tuntuisi paremmalta elää niin kuin kuolla heti paikalla!
Kunhan vain saa elää, elää, elää! Miten hyvänsä, kunhan vain elää! ...Ja se on totta! Hyvä Jumala, kuinka se on totta! Ihminen on halpamainen! ...Ja halpamainen on se, joka ihmistä sen vuoksi halpamaiseksi sanoo!"