IRC-Galleria

Mie veikkaan että tästä tulee melko paska kesä. Oikeammin tiiän sen. En vaan tiiä onko KOKO kesä semmosta. Todennäkösesti on. Kiirastuli.

No, this is not a love
story, but it is a story
about love. About those
who give in into it, and
the price they pay. And
those who run away from
it, because they are
afraid, or because they do
not believe they're worthy
of it.
He ran away. She gave in.
He came back.

En tule tekemään tai julkaisemaan mitään uutta vähään aikaan. Kuinka "vähään", en tiedä. Elämäntilanne ei salli moista. Päänsisäinen tilanne ei salli moista. Niin että (e)mo.

SSARRAH

Tuostahan löytyy jopa yksi... sivulause? Whatever, joka kuitenkin olisi ihan sillain niinko mukava.

Elton John - Your Song
Moulin Rouge - Come What May
Sixpence None the Richer - Kiss Me

Lisää ripaus Negativea, hyppysellinen himpulaa ja aistillinen vilahdus the Get Up Kidsiä. Sekoita ja tarjoile lahjapaketin näköisessä rasiassa. Tämän jälkeen täytyy vain odottaa.

"What is this sudden, warm, fuzzy feeling inside?"
"Sir, I believe it's heartburn"

Tästä meikälle, hetinyt

Miksiköhän tällaisessa tilassa ainoat sanat, joilla kykenee ilmaisemaan tilannettaan päänsä sisällä tai ulkona ovat niitä clichéisiä ja miljooniin kertaan käytettyjä?

Sen verran kyllä sanon, että...
Odotus ajaa myöhäisen linnun hulluksi. Yhden joen kivi hioutuu siinä joessa tarkoituksella. Eikä sielua voi jakaa kuin kahteen osaan.

Gallerian päiväkirja, voi hyvä luoja.

Keittiön pöydällä on ollut kaksi asiaa (muistaakseni), joilla on ollut jonkinlainen arvo. Ensimmäinen, tietysti, passini. Ainoa henkilöllisyystodistukseni. Poissa. Kadonnut. Kaputt. Ei ole vaatteitten taskuissa, ei ole muissa huoneissa, ei ole kaapeissa, pöytien alla, lokeroissa, ei missään.

Toinen, provinssin lippu. Sama kuin edellä, ei löydy mistään.

En ole vielä hoksannut, puuttuuko tuosta jotain muuta, mutta voi helvetti. Ulko-ovi on suoraan vastapäätä keittiönpöydästä. Tänne kävellessä ei ole tarvinnut muualle katsoakaan aluksi. Nyt mennee kyllä syyniin kaikki täällä viime aikoina käyneet. Täytynee laskea tuohon listaan myöskin palohälyttimen asentaja, sillä aika täsmää ja tämä sai olla itsekseen keittiössä 5-10min ollessani viereisessä huoneessa, oven takana.

KIESII. KIESII NIIN JULUMETUSTI.

Välttääkseni tekemästä kauheasti julkisia faux pas-eleitä, taidan pitäytyä kämpillä itsekseni. Pitkälti.
Elän vain toivosta, ja se toivo on kuvitteellinen.
Raitapaitasmokki päällä, jäätikön reuna kaltereina.
Toivottavasti herään pian.