IRC-Galleria

...Captain Lewis coughing over the radio, the bubbly sound of a punctured lung audible. "Get out of here, boys, we're already dead here..."


Hyvään kauhufiktioon törmää ihan perhanan harvoin. Leffojen suhteen olen jo luovuttanut - jos ei osata tehdä muuta kuin säikytellä ja kilpailla vääristyneimmillä naamoilla, antaa olla. Tekstimuodossa pelottelu on paljon vaikeampaa, ja silloin harvoin kun kirjoittaja on onnistunut siinä, tarina jää usein muilta osin köyhäksi.

Ja välillä tulee vastaan jotain mikä toimii, tällä kertaa Fifty Foot Antin romaanimittaiset kauhut. Kylmän sodan loppupuolelle ja sen jälkeen sijoittuvia sotilaskertomuksia. Kauhu on enimmäkseen paranormaalia laatua, mutta välillä realistisempaakin - joskus ihmiset ja sodankäynti ovat hirveämpää kuin mikään mörkö. Kerronta on karkeaa, muistuttaa oikeastaan paljon Glen Cookia, mikä on minun kirjoissani hyvä asia.
Hahmot tuppaavat olemaan aika aggressiivisia, varsinkin myöhempien tarinoiden kertojahenkilö Ant joka on pysyvästi kuin haulikosta perseeseen saanut karhu. Tämä jatkuva raivo voi helposti olla joillekin lukijoille ärsyttävää, mutta itse vihanhallintaongelmaisena huomasin lukemisen tuntuvan suorastaan terapeuttiselta.

Miellyttävää on myös se, että toisin kuin kauhussa on tapana, päähenkilöt eivät ole idiootteja. Laiska kirjoittaja tekee hahmosta typerän koska ei osaa muuten luoda jännitettä. Parempi kirjoittaja tekee hahmoista kykeneviä ja laittaa heidät tilanteeseen jossa Batmaniakin itkettäisi. Tympiikö katsoa huonoa kauhuleffaa jossa päähenkilö pääsisi heti pinteestä jos pysähtyisi ajattelemaan? Älä katso, lue mieluummin hyvää kauhua jossa hahmot tekevät kaikkensa ja selviäminen on silti epävarmaa.

Huonoja puolia mainitakseni, hetkittäin kauhuelementit menevät jo creepypastamaisiksi eli naurettavan överiksi. Mutta ne ovat kosmeettisia yksityiskohtia ja itse tarina pysyy aina jännittävänä.

Kirjoitusvirheitä on kohtalaisen tasaisesti, mutta ei niin paljoa että alkaisi pahasti häiritsemään. Pitkien tekstien korjailu nyt on tuskaista puuhaa ja kun tarinat on julkaistu ilmaiseksi netissä, en jaksa hirveästi valittaa.

Myöhemmät tarinat ovat myös hitusen ristiriidassa ensimmäisen kanssa - arvailen että tekijä aikoi alunperin kirjoittaa vain yhden ja joutui korjailemaan - mutta sekään ei häiritse tuhottomasti.

Pieniä vikoja ja jos ne eivät häiritse, suosittelen näitä erittäin lämpimästi.


The door was starting to open.

The other alarm started letting me know that it was hitting threshhold, beeping steadily.

My balls were trying to climb up into my abdomen.

According to the newer chemical detector, there were low levels of blister agent vapor present.

shit

The door was rising slowly, and I knew that there was an invisible cloud rolling toward me as the door opened further and further.

The lights in the airlock were flickering, and I could see legs through the gap in the door.

The alarm went off, a steady tone.

I turned and ran.

Joskus masentaa niin ettei edes imgur auta. Mikä silloin neuvoksi?

Tietysti Rambo + Harry Potter fanfic google translatorin läpi suomeksi runnottuna.

Tässä muutamia poimintoja jotka käsittämättömyydessään voisivat olla nykyrunouden kokoelmasta:


"Bullshit, Harry koskaan käytä anteeksiantamaton kirous." Ronald Weasley mylvi yli huutaminen yleisölle, hän ja loput Weasleyt olivat punaiset laseille ja höyryävän hullun koko tätä farssia.

"Hiljaisuus, hiljaisuus muuten Otan teidät kaikki pois." Dumbledore huusi yli mieltään yleisölle. Hän ei olisi niitä poistaa, koska hän tiesi, että he olivat alkaneet saada Ministerin hermot ja nyt jotain, joka ärsytti Fudge oli hieno hänen kanssaan, mutta hän piti sisältyä virallisten ja kaikki laho. Kun väkijoukko oli laskeutunut, hän jatkoi tuomitsemisesta.

"Kun Voldemort koputtaa, tappaen kaikki olet Aurorit ja haltuunotto velhojen maailmassa, eivät tule itku minulle, koska minä vain kertoa pussata laiha pikku aasi." Harry piti sitten keskellä fingered Kunnianosoitus ministeri kun Dumbledore takoi soraa sulkemalla oikeudenkäyntiä.

"Joten mitä sanot, että Harry oli aina taistelevat kone / torjumiseksi sotilas ja juuri autoimme pintaan." Hermione vastasi kuluttua minuutin hiljaisuuden.

Sääli ettei tätä ole kirjoitettu enempää.

ps. imgur auttoi kuitenkin vähän:

Vielä joku päivä kirjoitan taas jotain Syvällistä, mutta viime aikoina erinäisistä syistä pää ei ole oikein toiminut. Joten tässä teille hieman hämmästyttävää ajateltavaa imgurista.

Nuo taustalla olevat hahmot näyttävät kuin olisivat lähestymässä.

Tulin ajatelleeksi että kenties juuri heidän takiaan huutaja on niin kauhuissaan.

Ehkä myös toisesta suunnasta lähestyy porukkaa, ja siksi hän vain pyörittelee päätään ja huutaa.

Lähde: imgur.








edit: Äh, löysin alkuperäisen videon ja se lyttää .gifin aiheuttamat mielikuvani: https://www.youtube.com/watch?v=NIan69IPsFA

http://www.nytimes.com/2013/07/15/world/europe/nadezhda-popova-ww-ii-night-witch-dies-at-91.html?_r=0

Peruskoulu jätti niin paljon jänniä asioita käsittelemättä. Luultavasti. Olen kyllä unohtanut suurimman osan niiden tuntien sisällöstä jotka olin paikalla, mutta olen aika varma ettei tuo kiinnostanut opettajiani.

Jälleen kerran kiitos imgurille. Siellä tulee vastaan kaikkea jännää kun jaksaa kahlata tympeiden kissakuvien ohi.

... on oikeastaan aika tyhmä otsikko. Keksikää minulle parempi? Jokin mikä tarkoittaa suunnilleen samaa.

En löytänyt tänään mitään sen riemukkaampaa kuin tämän uutisvideokuvan Tom Cruisesta murhaamassa Oprahia skientologiavoimillaan: https://www.youtube.com/watch?v=QIWw5LbArgM



Minua se ainakin piristää, koska tuo nauru.

Kiitos, imgur.

Meinasin kirjoittaa pitkät pätkät ryhmien vihaamisesta meluisien äärijäsenien vuoksi mutta ajatus ei oikein pysy kasassa. Mutta eiköhän ajatus ole jo ilmiselvä kaikille, saarnaisin vain kuorolle. Kuvan tarkoituksena onkin piristää, ei mullistaa kenenkään ajattelua.

Scott Lynch vastaa närkästyneille lukijoille. Mistä närkästys? Yhdessä hänen kirjassaan oli naispuolisia merirosvoja ja sehän on ihan kamalan väärin ja epärealistista koska yhyy*.

http://fuckyeahscifiwomenofcolour.tumblr.com/post/37413846476/author-scott-lynch-responds-to-a-critic-of-the

On toki masentavaa että jotkut ajattelevat niin, mutta se ei ollutkaan mikään yllätys. On sitäkin piristävämpää että on Lynchin kaltaisia kirjailijoita jotka eivät välitä siitä, miten asioiden "pitäisi olla", vaan esittävät vaihtoehtoja.

Ei sillä että Lynchin kirjat mitenkään äärimmäisen idealistisia olisivat - varsinkin fantasiaksi ne ovat aika synkkää tavaraa, mikä on toisaalta hyvin piristävää, fantasian valtavirran ollessa mitä on. Suosittelen kirjoja lämpimästi. Ensimmäinen osa, Locke Lamoran valheet, on myös suomennettu.

Nyt kun härskisti aloin mainostamaan, Lynch on myös vieraana ensi kesän Finnconissa.






(* tiivistelmä perusteluista.)

Pitäisi yrittää ainakin kerran viikossa etsiä jotain piristävää mutta olen ollut laiska. Nytkään en jaksa kirjoittaa mitään, joten saatte tämän:

Bill Watterson lopetti Lassin ja Leevin piirtämisen ennen kuin alkoi toistamaan itseään. Ehkä hyvä niin, nyt jokainen voi itse mielessään päättää, kuinka tarina jatkuu.

Minun sydäntäni lämmittää eniten tämä näkemys:



http://www.pantsareoverrated.com/archive/2011/05/10/hobbes-and-bacon/