Näin viime yönä unta, että osallistuin johonkin amatööritanssikilpailuun. Sen tuomarina oli jauhelihapihvi. Se jauhelihapihvi sai kuitenkin jonkinlaisen hermoromahduksen ja kaivautui kynnyksen alle. Menin hakemaan sitä sieltä. Se oli oli ihan muussina siellä. Kannoin sen johonkin metsään ja laitoin koriin. Sanoin sille, että ota ihan rauhallisesti vaan, ei sinun tarvitse olla tuomari jos et halua. Voit palata vaikka Meksikoon. Kai se oli Meksikosta kotoisin.
Hermot muuten menee kun pitäisi kirjoittaa vielä yksi kymmensivuinen essee. Sitten pitäisi lukea vielä museologian sivuainepääsykokeeseen. Onneksi siihen kokeeseen on vain vajaa 200 sivua. Mutta olen aika ahdistunut siitä kirjoittamisesta. Sain jo aikaan yhden 5 sivun esseen. Sen väkertäminen oli aika tuskaa. Mieluummin vaikka lukisin 1000 sivua kuin kirjoittaisin 5 sivua. Ikävä kyllä, yliopistossa ei selviä kirjoittamatta. Lukemiseen minulla on jo rutiini, mutta ei kirjoittamiseen, koska teen sitä niin vähän.