Mitäs olen hommaillut. Vappuna en tehnyt paljon mitään. Kävimme tivoli Sariolassa. Voitin arpapelistä jonkun tyhmän vappupillin. Olimme vapunpäivänä piknikillä Robertin tuttujen kanssa. Ei oltu sielläkään kauan kun oli niin kylmä. Niillä on ihana chihuahua. Se oli kassin sisällä lämpimässä.
Tänään ostin kahdet kengät. Toiset ovat sandaalit. Toisten tarina on pitempi. Huomasin vappuna, että talvisaapikkaitteni korosta oli irronnut pala. Robertin vanhemmat olivat sitä mieltä, että minun kannattaa valittaa, koska ei kenkien kuuluisi mennä rikki kolmessa kuukaudessa. Lisäksi toisen kengän pohja oli melkein halki. Valitin eilen Myllyn myymälään. Sain korvauksen eli sain ostaa kengät samasta paikasta. Niitä talvisaapikkaita ei valmisteta enää niin en saanut toisia sellaisia. Sen sijaan sain viktoriaaniset korkokengät, joiden perään olen kuolannut jo muutaman viikon. Myllyssä ei ollut oikeaa kokoa, joten hain ne tänään Turusta. Aluksi oli vähän vaikeaa yrittää kävellä koroilla, koska olen käyttänyt korkokenkiä vain muutaman kerran elämässäni. En ostanutkaan niitä käytännöllisyyden takia, vaan koska ne olivat niin kauniit. Ja viktoriaaniset. Melkein kuin museosta. Mietin kauan ostaako vai eikö ostaa niitä, koska en ollut varma kestävätkö jalkani korkoja. Ainakin ne kestivät jo noin kilometrin matkan. Aluksi meinasin vaappua, mutta loppumatka sujui vähän paremmin. En tiedä pystyykö niitä pitämään pitkillä kaupunkikävelyillä Berliinissä, mutta ainakin ne ovat hyvät juhlakengät. Ja kauniit. Voin laittaa ne vitriiniin.
Ja taas sain uuden lääkkeenkin, Azonan tilalle. Surmontil on se nimeltään. Päänsärky on ainakin helpottanut. Ensimmäisenä yönä sain nukuttua sen avulla, mutta en sen jälkeen vaan piti ottaa Tenoxia. Pitää varmaan nostaa annosta. Mutta päänsärky...sitä ei enää ole...onko se totta? Kunhan tuo lääke vaan nukuttaisikin minut, ettei aina tarvitsisi turvautua Tenoxiin.
Olen ajatellut, että voisin lopettaa masennuslääkkeen käytön. Olen sitä jo melkein neljä vuotta käyttänyt. En usko, että sen lopettaminen vaikutttaisi minuun paljonkaan. Terapeuttini on samaa mieltä. Sain siitä alussa paljon hyötyä, mutta nyt olen oppinut elämään eri lailla kuin ennen. En voi enää pudota mihinkään mustaan kuiluun. En enää tarvitse lääkettä pitämään minua pystyssä. En olisi uskonut, että tällainen päivä koittaisi. Sitten kun vielä oppisi uudestaan miten nukutaan kuin normaalit ihmiset.
Mutta jee, ensi viikolla Berliiniin! Ihana kaupunki :)