Tämäkin laiva nyt, rautaplootua,
maalattua, perässä veden alla
pyörii propelli, takana
savuttava korsteeni ja sumutorvi,
tämmöinen laiva, lieneekö,
häipyy vielä sumuunkin.
Etäällä, väylällä, hiljaa sumutorvi pörrää, etääntyy.
Siellä menee joku toinen yksinäinen laiva sumussa,
eikä sekään näe eteensä, kulkee silti vain.
On yö, ja meri yksin, sumu seurana,
ja pimeää ei ole koska pimeää ei näe;
taivaalta kuuluu mustian lokkien ääntely.