Luulin tietäväni kaiken elämästä,
todellisuudesta
ja onnesta.
Onni ei kuulunut arkeeni,
kun minut hylättiin.
Kauan pidin todellisuutta kylmänä
ja raakana.
Sitten löysin sinut:
sanat saivat kuuntelijan,
rikotut haaveeni liimaa.
Olin levollinen jo silloin.
Nyt hymysi täydentää minut;
yhteinen hiljaisuutemme tietää,
mitä salailee.
Sinä saat minut leijumaan,
läheisyytesi tasoittaa minut.
Elämä näyttää voittavansa:
onni on todellista.
Ja löysin sen sinusta;
elän toista elämää.