meillä oli hetki jolloin loistimme.
mutta loistomme kadotimme.
se vaan sattuu myöntää..
rakastan sua.
yhteen aikaan näytin sen,
vihana.
yritin unohtaa sinut keinoin millä hyvänsä,
epäonnistuin.
Mutta annoin muistojen vallata mieleni,
ehkä se oli väärin,
tai sitten se oli oikein.
Mieleeni heräsi kysymyksiä;
Hän vai hän?
päätös on vaikea.
en halua satuttaa ketään,
mutta en halua myöskään elää ilman onnea.
itkeminen ei auta tähän asiaan.
pääni sanoo ei, sydämeni sanoo kyllä.
ja haluan kuunnella sydäntäni.
Koska tiedän että se haluaa minulle hyvää,
eikä ikinä ole pettänyt lupaustaan.
Mutta on satuttanut muita.
Ja tulee varmaan satuttamaan.
En toivo sitä että se satuttaisi, en vain voi sille mitään.
<ei kommentteja kiitos>
Ps. turha myös kysellä asiasta.