stressiä stressin perään.
välillä sitä miettii että mitä järkeä tässä kaikessa on?
annan itsestäni paljon, mutta saanko paljon takaisin...
menee ohi Kaapon kasvaminen, perheen kuulumiset, yhteinen aika Jonin kanssa, kummitytön ja hänen äitinsä näkeminen, kavereitten jutut...
ja vaan sen takia, että oon päättäny tehdä töitä koulun ohella. vaikka en mä tee enää ku viikonloppuja, mutta silti tuntuu, että siinäki on jo liikaa. koska illat menee projektiopintojen ja muiden koulujuttujen parissa. opinnäytetyökin ahdistaa ja kohta alkaa työharjottelu...
ja mitä mä siitä kaikesta saan? no, töistä saan rahaa. mut ei raha korvaa sitä kaikkea menetettyä.
mun kai kuuluis nauttia siitä mitä mä teen, mutta en mä tiedä enää miten. kaikki on pakkopullaa.
joten anteeks kaikki, joiden kanssa en vietä tarpeeksi aikaa.
tää lukuvuosi on suorittamista.