Klo oli siinä kahdentoista paikkeilla, rakkaan OTN:än pukkarissa myötätunokrapulassa oleva kynäniekka kuuli pikku anekdootin alivarustetuista virpojista. tämä saikin sankarimme miettimään tätä pääsiäisen menoa. ennen silloin wanhaan aikaan (2000-2002) kun pikkusiskoni kävi virpomassa, oli vitsoja värkätty sormet verillä ja kun takaisin tultiin, oli kuparinen kahvipannu täynnä karkkeja ja kolikoita ja arvatkaa olinko kade. Itse en tuohon aikaan virpomaan mennyt, oli mielestäni liijan "poika" siihen hommaan(arvatkaa, kaduttaako).nykyään on toisin, vitsat ovat tikkuja ja rahaa täytyy saada. helpon rahan toivossa lapset vaeltavat katuja kuin zombit ikään.
pohtiessani tätä murheenkryyniä luulen keksineeni keinon parantaa tikkujen laatua. Tehkäämme lista, rakkaat lukijani, lista joka kaikkivoipuudessaan muuttaa tikkujen koon, muodon ja värityksen datan ja muuttaa sen palkintomaterian määräksi! Enää ei B-luokan vitsoilla suklaamunia saada, vaan viis-senttinen kattilaan kolahtaa! Miettikää, rakkaat lukijani, mitä teette ensi palmusunnuntaina.
sillä aikaa minä syön banaanin.
ja musiikillisena loppukaneettina Jerry Lee Lewis: Great balls of fire
Uusimmat blogimerkinnät
- joo vittu 12.07.
- pienehkö filosofinen puheenvuoro 16.10.
- jag måste gå ny 10.04.
- back in business 10.04.
- elämä voittaa 08.04.
- rotaviirus 08.04.
- näin ikkään 06.04.
- hippipaitoja 05.04.
- Perjantai 05.04.
- torstai 04.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
-
▼
2008 (29)
- ▶ lokakuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (10)
- ▶ maaliskuu 2008 (18)