IRC-Galleria

Rudolf Steinerin filosofia, jonka mukaan lapsen on hyvä värkätä sitä sun tätä kouluaikana materialisoi itsensä monissa ja käsittämättömissä muodoissa. yksi niistä on korinpunonta. tätä herkkua pääsimme tänään maistamaan. siinäpä on kärsivällisyyttä vaativaa hommaa. vaikka kuinka ähki ja puhki, näytti se korinpohja silti täysin epäsäännöliseltä. kiintoisaa, miltähän lopulta valmis kori näyttää. postissa tuli tänään iloinen yllätys, tilaamani säärystimet. hyvässä kunnossa ovat, vähän hapettumista metalliosissa. ei ole kirjoitusideaa enenpää. siirryn katsomaan pasilaa. moro

Klo oli siinä kahdentoista paikkeilla, rakkaan OTN:än pukkarissa myötätunokrapulassa oleva kynäniekka kuuli pikku anekdootin alivarustetuista virpojista. tämä saikin sankarimme miettimään tätä pääsiäisen menoa. ennen silloin wanhaan aikaan (2000-2002) kun pikkusiskoni kävi virpomassa, oli vitsoja värkätty sormet verillä ja kun takaisin tultiin, oli kuparinen kahvipannu täynnä karkkeja ja kolikoita ja arvatkaa olinko kade. Itse en tuohon aikaan virpomaan mennyt, oli mielestäni liijan "poika" siihen hommaan(arvatkaa, kaduttaako).nykyään on toisin, vitsat ovat tikkuja ja rahaa täytyy saada. helpon rahan toivossa lapset vaeltavat katuja kuin zombit ikään.
pohtiessani tätä murheenkryyniä luulen keksineeni keinon parantaa tikkujen laatua. Tehkäämme lista, rakkaat lukijani, lista joka kaikkivoipuudessaan muuttaa tikkujen koon, muodon ja värityksen datan ja muuttaa sen palkintomaterian määräksi! Enää ei B-luokan vitsoilla suklaamunia saada, vaan viis-senttinen kattilaan kolahtaa! Miettikää, rakkaat lukijani, mitä teette ensi palmusunnuntaina.

sillä aikaa minä syön banaanin.
ja musiikillisena loppukaneettina Jerry Lee Lewis: Great balls of fire

kävipä niin viikolla en-muista-mikä 9.lk tehtäväksi tehdä satumaa pääsiäismyyjäisiin. toimeen tartuttiin terve rahankiilto silmissä, sillä olihan 9:llä kokemusta satumaasta ennekin. viikon loppupuolella alkoi valmistelun myrsky.Sermejä kannettiin,pukuja etsittiin ja lakanoita arvioitiin. vihdoin, perjantain loppurutistuksen jälkeen kulissit olivat valmiit. Oli aika keskittyä hengen tuotoksiin, roolisuorituksiimme. Roolithan tietysti olivat selvät, ne oli päätetty aikaa sitten. Kömpiessäni ylös sängystä 8:20 aamulla minulla ei ollut aavistustakaan roolihahmoni persoonasta. Kun satumaa oli jo alkanut ja homma käynnissä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin keksiä se ilmasta. Olin kuullut kummelijuttuja ennen aamulla ja liukkaasti kuin ankerias sekoitin pukuni Disney-versiota(olin tiikeripuvussa) ja kummelia. Lopputulos kuulosti pedofiililta. Unenpuute ja hienoinen alavire aiheuttivat kuitenkin pikaisen puutumisen työmoraalissa. Kuitenkin kello lopulta löi 11:30 ja meidät vapaudettiin tehtävistämme uuden ryhmän astuessa ruotuun. kassaan oli ajautunut n.50 € ja siitä puolet Rainerin taskuista. Ei hullumpaa, sanon minä. Mitä tästä tarinasta opimme? Varmaankin sen, että kannattaa ottaa ne täydet 9 tunnin unet!

Minä mamboan auringonlaskuun. Take it away, Mr. Sinatra!