Uuno Kailas - Tie (Kirjasta: Kodin suuret klassikot, sivut 291-293) on khyl niin hyvä runo, että vois tänne heittää.
Yks mun lempparirunoja.. =)
Tollanen äijä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Uuno_Kailas
Kirjan toimittanut Pertti Lassila ja kustantajana WEILIN+GÖÖS.
Uuno Kailas - Tie
Minä olen tie Sinun askeltesi alla.
Olen nähnyt tulosi,
näen Sinun menosi,
saatan Sinua vaaksan matkaa.
Kun olit lapsi -
kun aamutuuli heräsi
ja kaste kimalsi ja keinui
kukkien terissä
kahden puolen minua
ja aurinko kultasi minut
ja vuoret sinersivät siellä,
minne minä menin -.
Tunsit minun kutsuvan Sinua: tule.
Minä menin satuihin
ja kuninkaan linnaan.
Niin olin antanut Sinulle
sinisten vuorten näyn.
Vartuit. Kaipuusi varttui.
Vein sen sankariretkille kaukaisuuteen:
voittamaan valtakuntia pyhistä haaveen maista,
omistamaan maailman äärettömyyden rantoja myöten,
tulemaan riemun tuuleksi,
elämän sateeksi
kuihtumuksen ylle,
näkemään uusia näkyjä
uusin silmin,
johtamaan uusia totuuden joukkoja
kupeella säilä
niinkuin kulta ja tuli,
laatimaan uusia kauneuden lakeja.
olemaan vapahduksen henki. -
Minä olin rohkeiden askelten polku.
Ikuisesti jättiläismäistä
on nuoruuden uskallus
omaan voimaan ja voittoon.
Niinkuin siivitin kaipauksesi,
niin minä myös annan Sinulle kohtalon,
suuren tai pienen,
valosta ja varjosta tehdyn.
Nostan ja vaivutan Sinut.
Riemu ja nyyhkytys
kulkevat ylitseni
samassa povessa.
Toivo ja uupumus
kohtaavat toisensa,
taistelevat Sinusta.
Sinun ovat rakkaus ja viha
ja huuma ja täyttymys ja harha
ja vapahdus ja lepo.
Neuvotonta taluttaa
sallimuksen käsi,
tietoinen nousee
kohtalonsa herraksi
Kumpainenkin vaeltaa,
kunne hän jaksaa.
Jonakin päivänä laulat
laulun tiestäsi, vaelluslaulun.
Kuule, kuule,
laulu, joka rinnastasi nousi,
vaeltaa polulta polulle
taivaan sinen ja pilven alla
kepein kaiun siivin!
Toiset vaeltajat
vastaavat sinulle:
- Se on meidän laulumme,
meidän tiemme laulu.
Iloitse tielläsi,
Sinun on kaikki mikä elämässä elää.
Minä, Sinun polkusi.
Minä tulen kaikista ajoista,
Minä tulen kaikkien poistuneiden luota.