En tiedä, unta, tottako lie,
kun kuvansa hänestä näin,
sydämeen kulki se valoisa tie,
joka vei minut unelmaa päin.
Ja silmänsä, tähdet, ne iloa toi,
ne nauroi ja hymyili niin,
että sydänkin soittoa uutta loi
ja vei minut taivaisiin.
Minä onnesta hymyilen itseksein
ja matkaa luokseen luon,
pitkin taivahan kaarta lähellein
hänet illaksi viereeni tuon.
Sataa vettä ja pisarat kimmeltää,
ne loistaa kuin kirkkaimmat veet,
pitkin poskea silmistä vierähtää,
onnellisen kyyneleet.