Lainaus kirjasta Uma Aaltonen - Kiitos Suomen hevoselle :
Kun hevosia sodan jälkeen palautettiin kotiin, ne yksinkertaisesti laskettiin kylän asemalla irti. Jekunkin kotiväelle soitettiin että hevonen lähtee nyt. Tuomisen lapsen sydän täyttyi odotuksesta ja jännityksestä, löytääkö hevonen kotiinsa 20 kilometrin päästä?
Isä oli varma asiasta. "Se oli lapsuuteni vahvin liikuttava tilaisuus, kun Jekku tuli kotimäkeä ylös. Vastassa olivat isäni ja Liisa ja Ritva, siskot. Äitini oli, mummu ja vaari, kyllä siinä oli muitakin kuin oma perhe. Se oli lapsesta niin hienoa, kun hevonen palasi sodasta kotiin ja vielä ihan itse asemalta.
Se oli liikuttavaa ja sillä oli numerot vielä siellä lautasilla, jotka sotaan mennessä laitettiin. Koirakin juoksi vastaan..."