mustien piippujen taa ne sumusta suunnistaa
tahtoisin itse mä myös vapauteen, on ahtaita katuja nää
ihmisten huudot katoaa harmauteen ja paikoilleen vuoret jää
silmiisi katson unohdan sen, lankeevan varjon saan vapauden
edessä sun vain vahvistun katseestas löydän kaikkeen ratkaisun
silmiisi katson unohda en, hetken säästän oon onnellinen
silmiisi katson, unohda en
lapsien leikkivän nään ylitse arjen
surujen puutteenkin taa ne toisensa kuljettaa
