mä en ole ollut iloinen enkä surullinen
enkä edes vihainen pitkään aikaan, mun tunteet
on kuolleet, mä en osaa enää kunnolla pelätäkään.
seinäkaakelit peilin ympärillä on elävemmän näköiset
kuin naama, joka katsoo peilistä ja hymyilee.
eikä se siis voi olla mun naama, sillä mä tiedän,
että mun suu ei vääntyis hymyyn vaikka mä yrittäisin kuinka.