istun jo varmaan toista tuntia paikallaan
kelaillen sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan
teidän kuva mun kädes, painan sen rintaani vasten
tiputan kyyneleen, ja kuvan pöydälle lasken
oon sanonu jo kaiken, silti vielki sanottavaa
oltii hyvii alottamaa viel parempii kadottamaan