Joka kaljan jälkeen mun pää sekoo,
en tarkota kännii, vaan pidempikestost tehoo.
Se on kun jotain hormoonihoitoo,
en ikin palaa takas siihen todellisee oloon.
Puolet mun aistimist tunteist on vainoharhaa,
varmaan, tai en oo kyl aivan varma.
Ne harvat, jotka koittaa mun vaivoi arvaa,
ja auttaa, ajan pois, ku avun sain jo parhaan.