IRC-Galleria

_{Päivä 1: Omakuvani
Päivä 2: Tavara, jota ilman en pärjää
Päivä 3: Tätä odotan
Päivä 4: Harrastukseni
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Tämä naurattaa aina
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuvani
Päivä 9: Kuva tärkeästä ihmisestä
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Kuva sisaruksestani/lemmikistäni
Päivä 12: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 13: Tästä olen riippuvainen
Päivä 14: Kuva jossa teen jotain pahaa
Päivä 15: Uusin kuva minusta
Päivä 16: Kuva kavereistani
Päivä 17: Tilannekuva
Päivä 18: Kuva jostain söpöstä
Päivä 19: Kesäkuva
Päivä 20: Uusin kuva minusta}

@NETSAAA on kuningas !!!!!!!!!1
t. arvaa kuka

miks kaikki sanoo , et mun pitää olla vahva ,
miks se oon mä , jonka pitäs muka jaksaa ?
anna anteeks en tarkottanu pahalla ,
mun ei ollu hyvä olla , en tahtonu satuttaa .
liikaa paskaa , se väkisinkin maahan painaa ,
teen mitä vaan , teen väärin silti aina ,
tein sillo väärii päätöksii & kadun niitä ,
elämä on peli , eikä mikään mulle riitä ,
pääki on hajonnu , se tekee tästä vaikeet ,
mä yritän olla niin vahva , et voisin tän kestää ,
kaikki asiat vaa painaa ihan liikaa ,
miten löytää elämälle suunta ?

Miksi lähdit pois, nyt liikaa juon,
selviänkö koskaan yli tuon?
Krapulassako makaisin, ajatusta siedä en,
entä tuletko takaisin, sitä tiedä en.
Muistot rumenee, kurkkua kuristaa,
silmät sumenee, kyynel tipahtaa.
Sanat jotka sanoit vois vettä vaikka kivestä puristaa.
Sanonut et kukkasin, siksi korkin hukkasin.

Se tunne kun omana itsenä oleminen ei riitä.
Se tunne kun ei kelpaa kellekkään.
Se tunne kun suru valtaa koko sydämen.
Se tunne kun tuntee itsensä turhaksi.
Se tunne kun muistelet asioita joita et koskaan enää saa takaisin.
Se tunne kun tunnet itsesi heikoksi.
Se tunne kun mikään ei riitä mihinkään.

Joka kaljan jälkeen mun pää sekoo,
en tarkota kännii, vaan pidempikestost tehoo.
Se on kun jotain hormoonihoitoo,
en ikin palaa takas siihen todellisee oloon.
Puolet mun aistimist tunteist on vainoharhaa,
varmaan, tai en oo kyl aivan varma.
Ne harvat, jotka koittaa mun vaivoi arvaa,
ja auttaa, ajan pois, ku avun sain jo parhaan.

mä herään aamul sängys, kelaan mitä vittuu, tuntuu kun kaikki suru
meitsin niskaan tippuu. se suru viiltää ison palan jostain sisältä, mietin
miltä tuntuu kuolema, se on varmaan syvältä. kelaan läheisii ja kaikkii
ketä rakastan, ne vois pakastaa ja takas haluun rakastaa.