Et vissii tajua et kaikki tietää millanen oikeesti oot.
Ei sussa oo _mitää hyvää, oot vaa ärsyttävä, itsekeskeinen ja helvetin kaksnaamanen.
Et sä oo nii hyvä kusettamaa ihmisiä, mitä sä luulet. Miettisit vähä.
istun jo varmaan toista tuntia paikallaan
kelaillen sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan
sun kuva mun kädes, painan sen rintaani vasten
tiputan kyyneleen, ja kuvan pöydälle lasken
//oon sanonu jo kaiken, silti vielki sanottavaa
oltii hyvii alottamaa viel parempii kadottamaan
Ehkä vaikeet uskoo, mut mä edelleen välitän. Miten kaikki meni, kelaan edelleen mä sitä. Oon onnellinen vaan sun kans en kenenkään muun. Aina kun sut nään mä uudestaan rakastun.
En pääse susta yli, tyrin työni, tyrin kaverit tahdon takas sut mun sylii, alkoholi saanu osansa, mut koitan pysyy vahvana Yöllä kun herään kaikki on hyvin.. sekunnin tai kaks.. Sit muistan ettei meit enää oo .. Vaik kaikki sanoo, että muuttuu _paremmaks Se voi olla, joo, mut se ei sitä poista, et mua ei oo koskaan sattunu näin paljoa Ironisinta on, etten pysty suhun enää katsoo, ku sit kyynel valuu poskii pisin Sä muistutat kaikesta liikaa, varsinkin hetkistä, jolloin meillä oli vielä aikaa
Jätä jämät, eih oo, jätä edes pienet ratkastaa kuten aikuiset suomalaiset miehet kiskalle kilpaa tuulipuseroissa "menköö sydän mukana näissä lottonumeroissa" kunnes ne rajat on poissa
Elämä ei oo elämisen arvosta enää sen jälkee ku sydän on pirstaleina ..
Kukaa ei pysty sitä korjaamaan, mut aina voi yrittää. Joskus se toimii ja joskus se
satuttaa viel enemmän .. Mut kuka voi korjata mun sydämmen ..
enkä edes välitä vaikka rikkoisit sun lupaukset,
jos ees viittit lupaa jotain, se on mulle tarpeeks ..